Faith

Jos lapsena koettu paha tapahtuma on lapsen selviytymiskykyihin nähden ylivoimainen haaste, lapsi lamaantuu. Jos sama tai samantyyppinen tapahtuma toistuu usein ja pitkän aikaa, ehkä vuosien ajan, lamaantuminen saattaa jäädä tyypilliseksi reagointitavaksi aina sellaisissa tilanteissa, joissa yksilö hätääntyy.

Aivoissa on järjestelmä joka aktivoituu vaaratilanteessa. Em. tavalla traumatisoitumisen takia järjestelmä voi olla yliherkkä ja aktivoitua vaarattomissakin tilanteissa tuottaen stressioireita.

Jollakulla toisella saman tyyppisen lapsuuden pahan tapahtuman kokeneella traumatisaatiota ei ole tapahtunut, koska tapahtumalle altistuminen on ollut vähäisempää, lyhytaikaisempaa tai tilanne ei ole ollut hänelle ylivoimainen haaste, koska esim. saatavilla on ollut turvallinen aikuinen.

Suunnilleen näin olen ymmärtänyt.

Eihän terapiaan kuulukaan mennä turhaan keskustelemaan ja mahdollisesti menneitä kaivelemaan, vaan sitä tarjotaan ihmisille, joiden toimintakyky, elämänhalu ja vointi on huono. Sellainen ihminen saattaa olla vaikka psyykkisistä syistä työkyvytön. Pyrkimys on parantaa toimintakykyä jne. Se on sitten eri kysymys, onnistuuko terapia siinä pyrkimyksessä vai ei. Joillakuilla se on onnistunut, joillakuilla ei.

Trauma ei tarkoita pahaa tapahtumaa menneisyydessä, vaan pahaa tapahtumaa menneisyydessä joka vaikuttaa nykyisyydessä aiheuttaen ahdistuskohtauksia, väsymystä, uniongelmia, ihmissuhdeongelmia jne., jotka alentavat merkittävästi toimintakykyä aiheuttaen mm. työkyvyttömyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Pahinta on kuitenkin se, että hyvä ihminen kokee tekevänsä hyvin. Se tarkoittaa siis sitä, ettei hän missään vaiheessa tule tunnontuskiin. Pahaa tekevä sentään lopettaa ehkä jossain vaiheessa, koska hän kuitenkin tietää tekevänsä väärin.

Niinpä.

Off-topic kommenttina... Kristinuskossa tämä on tärkeä huomio. Sellainenkin ihminen, joka yleisesti ottaen elää hyveellisempää elämää kuin useimmat muut, on kuitenkin syntinen. Vaarana on, että jos hän aina vain vertaa itseään niihin useimpiin muihin, hän saattaa elää koko elämänsä ilman, että koskaan tulee synnintuntoon. Sitä paitsi vertaileva ja itsensä korottava asenne, joka tuossa on riskinä, on itsessään syntiä.

Syntisyytensä tunnustaminen on keskeinen asia siinä, että ottaa Jeesuksen vastaan Pelastajanaan. Näin ollen lopputulos saattaa olla, että Taivaaseen pääseekin se räikeämmin pahaa tehnyt ihminen, joka on tullut synnintuntoon ja Jeesuksen luo, ja se "hyvä" ihminen joutuu kadotukseen.

Sadistinen viha, jonka kohteeksi jouduit koulussa, on yksi monista synnin muodoista. Perheväkivalta on toinen. Jouduit kokemaan jo lapsena paljon pahaa muiden ihmisten taholta.

Kyllä tällaisia voi vielä paljon myöhemminkin pysähtyä miettimään ja keskustella asiasta muiden kanssa. Ei se tarkoita, että ei voisi samalla ns. mennä eteenpäin elämässä.

Mummomme puhui elämänfilosofisia asioita meille lapsenlapsille, esim. myönteisen elämänasenteen sekä toivon ja unelmien tärkeydestä. Evakkona ja monenlaisia vaikeuksia kokeneena tällainen ajatusmaailma oli ollut todella tärkeää hänelle ja hän halusi siirtää sen henkisenä perintönä meille.

Kun olin sisarusten ja serkkujen kanssa mummolassa yökylässä ja katselimme kauhuelokuvia, mummomme tuli vähän väliä olohuoneeseen muistuttamaan, että kyseessä on vain elokuva.

Mummolassa oli aina karjalanpiirakoita. Usein myös pullaa, sämpylöitä, pasteijoja, täytekakkua ja kaneliässiä. Mummomme kattoi aina pöydän hienosti liinoineen, servietteineen, usein oli kukkiakin maljakossa. 

Mummomme teki maailman parasta kaalilaatikkoa. Sen kanssa oli pöydässä tarjolla paitsi puolukkahilloa, myös erilaisia pikkelsejä. Lihapullat kermakastikkeessa + perunamuusi oli toinen suosikkini.

Ukkimme kuoli ennen kuin kukaan meistä lapsenlapsista syntyi, joten mummolassa oli vain mummo.