Faith

Hirveää. Juuri nuo erilaiset bakteerit, jotka voivat aiheuttaa verenmyrkytyksen, ovat näköjään vaarallisia sen takia että päivystyksessä tapauksia ei oteta vakavasti. Niitä kohdellaan jonain ohimenevänä korkeakuumeisena tautina.

Potilaalle / omaiselle on ihan painajaismaista, kun selvästi itse näkee että jotain on pahasti vialla eikä oireisto lähde paranemaan. Mitään ei silti voi itse tehdä.

Voimme kukin vain toivoa ettemme koskaan saa meningokokki-sepsistä, lihansyöjäbakteeria tms.

Lempielokuvani on tanskalaisdraama The Hunt (2012). Olen vuosien ajan hirveästi yrittänyt löytää muita elokuvia joissa on samantyyppinen tarina eli yhteisö vastaan yksilö. Helposti löytyy elokuvia aiheesta yksilö vs. yhteiskunta /järjestelmä, mutta se on eri asia. 

Ainakin saa ihania kuvia kun googlaa palermolainen pizza. Olisi mahtavaa joskus päästä Italiaan ihan vain ruokamatkalle. Voisi kokeilla monen eri ravintolan pizzaa.

Tosin pidän täysin mahdollisena, että en löytäisi sieltä Kotipizzan veroista. Harmi ettei minulla enää ole varaa Kotipizzan pizzaan.

Ei se kulttuuri kuitenkaan olisi saanut valtaa täällä. Mm. suomalaisen ilmaston ja luonnon vaikutus täkäläiseen inhimilliseen elämään olisi estänyt sen.

Mikäli espanjan kieli, joka kuulemma on tunteellisempi ja romanttisempi kuin suomen kieli, olisi valloituksen myötä tullut täällä pääkieleksi, se olisi suomalaisten käytössä vähitellen muuntunut käytännöllisemmäksi versioksi itsestään.

Aika usein, mutta vasta jonkin aikaa lannistavan tapahtuman jälkeen.

Harvinaisempaa herkkua on tunne että selviydyn ja että voin ottaa vaikean tilanteen kokemuksena josta selviydyttyäni olen vahvempi. Tämä tunne on erilainen kuin tuo sisuuntuminen.

Sisuuntuminen on uhmakkuutta ja päättäväisyyttä. Tämä "selviydyn tästä" -tunne on rauhallinen tunne, että ihan kuin olisin jo selviytynyt eli ihan kuin kaikki olisi jo tapahtunut. Siihen liittyy syvä onnellisuus.