Faith

Sen onko niistä apua pystyy päättelemään siitä millainen olo niistä tulee kun niitä sanoo mielessään. Jos tulee hyvä olo, niistä on apua. Jos tulee huono olo, jos ne esim. ärsyttävät, niistä varmaankaan ei ole apua.

Tämä siis vain psykologisena kommenttina. Olen huomannut että myös new age -uskonnollisuuden viitekehyksessä saatetaan harjoittaa affirmaatioita (ehkä osana jotain vetovoiman laki -uskomusta?), ja siihen en kommentoi.

Harmillista. En kuitenkaan tämän takia halua vaihtaa pankkia. Se olisi tavallaan vääryyden edessä taipumista.

Täällä av:lla on ollut tänä syksynä niin paljon kirjallisuus- ja kirjoittamisaiheista keskustelua, että ajattelin tarttua haasteeseen, tosin rajusti muokattuun versioon siitä.

Eli en aio yrittää romaanikäsikirjoitusta, vaan haasteena vain kirjoittaa kokonainen tarina, novelli, kuukaudessa. Tärkeintä on etten jätä sitä kesken, koska se on masentavaa. Loppuun saattaminen on ainoa tavoite, vaikka lopputulos olisi millainen! 

Kirjoitin teininä ja vielä kolmekymppisenä novelleja pöytälaatikkoon. Nyt edellisestä on aikaa kymmenen vuotta. Muistan miten hauskaa kuvitteellisten kertomusten kirjoittaminen oli. Saa nähdä miten se lähtee käyntiin vai lähteekö ollenkaan...

Se ei ole hölmöä eikä epärealistinen haave. Tiedän vielä vanhempia esikoiskirjailijoita.

Molemmat ovat tietenkin tärkeitä, mutta tarina on noista kahdesta se ensisijainen. Tarina määrää mitkä puolet henkilöistä ja heidän ajatusmaailmastaan tulevat esille kertomuksessa ja millaista kehitystä heissä tapahtuu.