Faith

Olen samaa mieltä, tuollainen suhtautuminen on ankeaa. Ihan kuin muiden kuin arkisten henkilökohtaisten asioiden ajattelemisessa olisi jotain paheksuttavaa.

Itse pohdiskelen ja haen tietoa jatkuvasti myös sellaisista aiheista jotka eivät kosketa minua henkilökohtaisesti.

Jos joku paheksuu sitä, vastaan yleensä vain olevani pohdiskeleva / filosofinen / tiedonjanoinen ihminen.

Boys don't cry -ajattelu on vähentynyt länsimaisessa kulttuurissa vuosikymmenten saatossa, ja itse asiassa feministit alun perin alkoivat puhua sen vahingollisuudesta.

Musta kiiltäväksi harjattu arabianhevonen.

Epätavallisempia:

Yökiitäjät. 

Yhteisötilaisuudet joissa on tarkka ohjelma. Jos menen sellaiseen ja siellä jaetaan kaikille ohjelma jossa lukee esim. "klo 11.30 lounas ruokasalissa; klo 13 siirrytään auditorioon jossa ohjelma x; klo 15 kahvitarjoilu ruokasalissa" jne., alan heti tuntea lähes pakokauhua ja haluan kotiin. Pelkästään tuon esimerkin kirjoittaminen aiheutti pahaa oloa.

Avomeri, kun maata ei ole näkyvissä. Esim. kun katsoo laivan kannelta. Haluan kuitenkin aina laivamatkoilla käydä katsomassa sitä kauhistuttavaa näkyä, joten tämä ei ole voimakas kammo.

Avaruus, erityisesti oudon oloiset planeetat kuten Saturnus ja Neptunus. Katselen silti välillä kuvia niistä, vaikka tunnen puistatusta, eli tämäkään ei ole hallitsematon kammo.

Kuvallisen henkilötodistuksen puuttumisen takia jotkut eivät äänestä, vaikka haluaisivat. Arvioin, että henkkarittomia on eniten työelämän ulkopuolella olevissa ajokortittomissa, eikä pelkästään päihdeongelmaisissa kuten ap. kategorioi. Olisi kiinnostavaa tietää, kuinka yleistä henkkarittomuus on.

Minulta itseltäni on jäänyt parit vaalit väliin siksi että olin vitkutellut henkkareiden uusimisen kanssa (tosin en olisi äänestänyt vasemmistopuoluetta). No, nyt minulla taas on henkkarit.