Faith

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

Ruth Waren Lumimyrsky oli tosi hyvä! Joskus puolenvälin jälkeen tunnelma tiivistyi niin etten meinannut malttaa lopettaa lukemista ja käydä nukkumaan. Onneksi on vielä viisi Waren kirjaa jäljellä. Tähän mennessä lukemieni paremmuusjärjestys: 1. Lumimyrsky 2. Lukitut ovet 3. Nainen hytissä 10.

Seuraavaksi aloitan joko Emma Rousin jännitysromaanin Au pair tai R. L. Stevensonin klassikkoromaanin Tohtori Jekyll & herra Hyde.

Jos pidät Lumimyrskystä, niin lueppas Allie Reynoldsin "Hyytävä ystävyys". Samanlaisia elementtejä molemmissa. Lunta, eristäytyminen vuorille ym. Pidin kovasti molemmista.

 

Kiitos vinkistä! Googlasin tuon Hyytävän ystävyyden ja vaikuttaa hyvältä.

Tavaratalon leluosastolta enimmäkseen. Minä ja sisarukseni saimme aina kirjoittaa toivelistat ja vanhempamme toteuttivat joitain toiveista.

Tein itse pinaattilettuja. Niiden kanssa puolukkahilloa, raejuustoa ja hapankaalia.

Minullakin on taipumusta sairauksien pelkoon. Pari kuukautta sitten oikeassa peukalossani oli lähes jatkuva elohiiri parin päivän ajan. Aloin huolestua että mitä jos se on alkavaa ALS-tautia. Mutta sitten tajusin mistä se johtuu: olin useampana iltana silpunnut kohmeisia pakastemansikoita puuroon saksilla siten että ranne oli jännittyneenä huonossa asennossa. Peukalon liikuttamisesta vastaava hermo oli ärsyyntynyt. Elohiiri loppui kun lakkasin tekemästä niin.

En ehkä koskaan tämän elämän aikana pääse tästä sairauksien pelosta ihan kokonaan eroon. Se on kyllä lieventynyt iän myötä.

Minulla on MS-tauti. Pelkäsin sitä nuorena ja se minulla olikin oikeasti. Eli joskus näinkin. Toisaalta olen ihan ok tämän diagnoosin kanssa, voin hyvin.

Jos sinulla on kavereita ja kaipaat seuraa, kutsu heitä viettämään vaikka elokuvailtaa. Eivät kai he kaikki ole aina jossain baarissa. Yksinkin voi viettää kivan viikonlopun mm. ulkoillen, laittaen ruokaa, kuunnellen musiikkia, lukien kirjaa jne.

Se on kyllä ihan totta, että sosiaalisissa illanvietoissa parin viinilasin jälkeen on yleensä hauskempaa kuin ihan selvinpäin, mutta tästä huolimatta käytän itsekin alkoholia korkeintaan 1-2 kertaa vuodessa. Parempi nauttia elämästä selvinpäin.