Faith

Jokainen tuntee vain omat tunteensa. Ja tunnettahan nuo "energiat" ovat. Eli jos ap. tuntee voimakkaita tunteita jonkun toisen läsnä ollessa (ja vielä tuon henkilön poistuttuakin), ne ovat ap:n omia tunteita, joita hän tuntee tuohon toiseen liittyen jostain syystä. 

Kun hankin reilu kymmenen vuotta sitten ensimmäisen kerran nettiliittymän kotiin, valvoin vuorokauden ympäri. Koko maailma oli tavoitettavissani ruudun välityksellä: tietoa, keskusteluja, juttuja oudoista ilmiöistä, videoita, uutisia, älypelejä, elokuvia, musiikkia mielin määrin... Pelkästään se että pystyin kuuntelemaan minkä tahansa biisin YouTubesta heti kun se pälkähti päähän oli ihan uskomatonta. 

Toki olin käyttänyt nettiä jo kauan sitä ennen, yliopistolla ja vanhempieni luona yms., mutta oma netti oli uudenlainen kokemus.

Sarja on muuttunut paremmaksi jakso jaksolta. Kerronta on aika hektistä (kohtaukset lyhyitä, monia eri tapahtumapaikkoja eri hahmoineen, suht paljon toiminnallisia kohtauksia), mutta ei nyt liian.

Se että pääministerillä ja presidentillä on jyrkästi eri näkemys ja toimintatavat luo tarinaan jännitteen, mutta uskon että todellisuudessa tuollaista tilannetta ei syntyisi Suomessa. 

Tykkään siitä että rouva presidentti pukeutui maastopukuun.

Kotimaisia:

Mirjami Kuosmanen oli upea Valkoisessa peurassa.

Helena Kara ja Tauno Palo Valkoisissa ruusuissa.

Emma Väänänen elokuvassa Loviisa Niskavuoren nuori emäntä.

Emma Rousin Au pair oli ihan viihdyttävä. Tarina oli melko jännittävä ja siinä oli myös tiettyä lämpöä ja kauneutta.

Aloitin R.L. Stevensonin pienoisromaanin Tohtori Jekyll ja herra Hyde. Kyllä klassikoiden kieli ja kerronta vain ovat omassa luokassaan. Luen joka kuukausi vähintään yhden klassikkoromaanin.