Faith

Vierailija kirjoitti:

Halu johtaa kärsimykseen. 

Tässä buddhalaisessa ajatuksessa on paljon viisautta elämänfilosofisesta tarkastelukulmasta katsottuna. Kirjallisuudentutkimuksessa on käytetty halun logiikka -käsitettä kuvailemaan tragedioissa joskus esiintyvää ilmiötä: ihminen haluaa sitä mitä hänellä ei ole ja haikaillessaan menettää sen mitä hänellä on. Meidän pitäisi pysähtyä arvostamaan sitä mitä meillä on.

Kuitenkin joissain asioissa janoaminen ja paremman tavoitteleminen on hyvä. Tärkeässä asemassa ovat asioiden erottelukyky sekä tasapainottelu.

Olen tässä kuunnellut joitain NKotB:n kappaleita ja tulin ajatelleeksi miten erilaista nuorison pop-kulttuuri oli vielä 90-luvun alussa. Pop-tähdet pyrkivät olemaan hyviä esimerkkejä nuorille, esim. hyvä käytös, ei kiroilua, ei päihteitä, elämänmyönteinen sanoma esim. veljeydestä ja sisaruudesta.

Vai onko nykyäänkin kunnollisia, nuorille esimerkeiksi sopivia pop-bändejä ja -artisteja mutta en vain tiedä niistä? Onko supersuosittuja pop-tähtiä joiden keskeisin sanoma ei ole jonkinlainen kapina?

Kyllä. Ylös noustuani avaan ikkunan ja petaan sängyn. Juon aamukahvin siinä pedatun sängyn päällä, viltin alla.

Aku Ankkaa. Meille tuli Aku Ankka, ja joskus ostettiin esim. matkoille taskukirja.

Jossain vaiheessa meille tuli Liisa Ihmemaassa -sarjakuvalehti, mutta emme tykänneet siitä niin tilaus lopetettiin. 

Joka vuosi elokuun lopussa törmään sanaan venetsialaiset ja joka kerta joudun miettimään mitä se tarkoittikaan ja joka kerta googlaan sen ja joka kerta unohdan vastauksen. Nyt en jaksa googlata. Eli en vietä.