Faith

Se on New Age -uskonnollisuutta, jota on monenlaista nykyään. Siinä palvotaan luotua Luojan sijaan, olipa se luotu sitten oma itse, enkelit, luonto tai universumi eli maailmankaikkeus.

En paastoa säännöllisesti, mutta muutama paastokokemus minulla on. Paastosin kerran 4 vrk yhtäjaksoisesti pelkillä nesteillä: vesi, porkkanamehu ja tarvittaessa lihaliemi.

Ensimmäisenä kahtena päivänä ajattelin lähes taukoamatta ruokia, ja ensimmäisenä päivänä tuli nälkä muutaman tunnin välein; se meni kuitenkin itsestään aina ohi. Katselin netistä ruoanvalmistusvideoita ja suunnittelin, mitä ruokia syön, kun paasto on ohi. Yllättäviä mielitekojakin tuli.

Kolmantena päivänä oli heti aamusta todella hyvä olo sekä ruumiillisesti että henkisesti eikä ollut mielitekoja eikä levottomuutta. Kolmas päivä oli loppuun asti positiivinen kokemus.

Neljäntenä aamuna heräsin heikotukseen, oli pahoinvoinnin tunnetta ja vapinaa. Alun perin tarkoituksena oli paastota viisi vuorokautta, mutta päätin silloin, etten enää jatka. En tiedä, mistä heikotus johtui; ehkä olin tehnyt jotain väärin, paasto oli liian rankka tai olin valmistautunut huonosti tms.?

Olen uskovainen, mutta se ei ole ollut minulla ainoa syy satunnaiselle paastoamiselle. Luin nimittäin vuosia sitten artikkelin tutkimuksesta, jonka mukaan paastoaminen on hyväksi aivosairauksissa. Paasto (lyhytkin) korjaa neuronien vaurioita aivoissa. Innostuin tutkimustuloksesta, koska minulla on MS-tauti. Mahdollista seuraavaa paastokertaa varten aion kysyä neuvoa lääkäriltä. En halua enää kokea sitä heikotusta.

edit: ketjun otsikkoon liittyen... mistään "paastoelämäntavasta" ei kohdallani voi puhua enkä siihen pyrikään

En minä ainakaan (eikä kukaan tuntemani ihminen) nauraisi, jos olisin pankkivirkailija. Nykyään, kun vallitsee suurtyöttömyys, lienee paljon luultua yleisempää, että on välillä tuollaisia päiviä.

Jos koet pankkiasioinnin inhottavaksi, kannattaa vastaisuuden varalle hankkia peruskortti, jossa on se maksuominaisuus.

Tein opiskeluaikoina niin, että jos en mennyt pääsiäisen viettoon perheeni luokse, kävin lainaamassa kirjastosta ison pinon erilaisia kirjoja (romaaneja, novellikokoelmia, tietokirjoja kiinnostavista aiheista) ja uppouduin niihin pääsiäispyhien ajaksi. Arkisinhan velvollisuudet katkaisevat uppoutumisen aina välillä eikä kokemus ole yhtä intensiivinen.

Se on kyllä harmi, jos ei ylipäätään viihdy yksin ollenkaan. Toisaalta nykyään ainakin on netti / some, jossa voi vuorovaikuttaa ihmisten kanssa (vaikkei se tietenkään sama ole kuin kasvokkain vuorovaikuttaminen ja siinäkin ollaan kodin seinien sisäpuolella). Nyt tuntuu ihan hurjalta ajatella, että aiempina vuosikymmeninä ei ollut tätäkään ulottuvuutta yksinäisille.

Laura Huhtasaari oli sellainen kuin odotinkin: iloinen ja ystävällinen. Maria Veitola oli hetkittäin kireän oloinen, mutta toisaalta sehän juuri teki ohjelmasta mielenkiintoisen. En edes olisi viitsinyt katsoa jaksoa (enkä aiemmin Päivi Räsänen -jaksoa), jos pientä rehellistä kitkaa ei olisi ollut. Sitäpaitsi lopuksihan Laura ja Maria totesivat, että heitä yhdistää juuri se suoruus.