Faith

Fyysinen väsymyskin, esim. sairaudesta johtuva, voi aiheuttaa sitä että ei jaksaisi pyörittää arjen rutiineja ja silloin joutuu pakottamaan itsensä. Minusta juuri rutiinit tuntuvat erityisen uuvuttavilta, kun olen väsynyt, vaikka luulisi niiden hoituvan automaattisesti.

Ap:lla on kyse varmaan siitä lapsuudenkodissa sisäistetystä mallista.

Teen varmaan itse pieniä cocktail-lihapullia, dippikastiketta ja salaattia. Juomaksi 0,5 litran cokis. Yritän viitsiä tehdä pienen erän munkkeja. Harva leivonnainen on niin hyvää kuin tuoreet, vasta sokeroidut, lämpimät munkit.

En mene vappuna mihinkään, vaan olen kotona ja ehkä katson elokuvia.

Osan siitä ajasta voisi viettää luonnossa tai vaikka läheisten ihmisten seurassa tai voisi tehdä jotain luovaa, esim. piirtää tai laittaa ruokaa. En tiedä ovatko nuo kuitenkaan "oikeaa elämää" sen enempää kuin netissä oleminen.

On myös ero netillä ja somella. Netissä oleminen on vapaampaa ja monipuolisempaa, kun taas some on rakentunut ihmisten persoonien (nimet, kuvat ja henkilökohtaisen elämän päivitykset) varaan. Netissä oleminen on minusta aavistuksen mielekkäämpää kuin somessa oleminen (jälkimmäistä en edes harrasta), vaikka rajansa kaikella, siis sillä netissä olemisellakin.

Menisin lääkäriin. Oksetus ja päänsärky ovat pitkään jatkuneina (?) ja muuten selittämättöminä vakavasti otettavia oireita.

Eivät pyöreys ja pyörällä ajaminen ole todennäköisiä syitä oudosti katsomiselle. Erikoisen värinen ja mallinen pyörä kyllä saattaa herättää huomiota, varsinkin ikätovereiden.

Oli miten oli, sanon myös ettei ole syytä olla huolissaan ja harmissaan asiasta. Ei syy "oudosti katsomiselle" voi olla mitään vakavaa ainakaan.

Helposti käy niinkin, että epävarmuus saa tulkitsemaan toisten ilmeitä ja eleitä liioitellun negatiivisesti, ja sitten mielikuvitus rupeaa laukkaamaan ja keksii vaikka millaisia syitä. Ei kannata antaa liian suurta painoarvoa toisten katsomisille eikä edes mahdollisille huuteluille.