Faith

Vierailija kirjoitti:

Minulla on fyysinen vamma kasvoissani (ei synnynnäinen), mikä luonnollisesti oikeuttaa kaikenlaisen kiusaamisen minne ikinä menenkin.

Aivan, kiusaamisen syy on varmaan melko usein puhtaasti ei-valittu ominaisuus. Jotkut ihmiset eivät pysty hillitsemään syntisyyttään ja kiusaavat niitä, joiden olemuksessa on jotain epätavallista, oli se sitten ulkonäön poikkeavuus tai ärrävika tms.

Kiusaaminen ei tietenkään ole koskaan sallittua, ei silloinkaan, vaikka toisessa ärsyttäisivät valitut ominaisuudet (esim. pukeutuminen tai käytös).

Kuten kommentoija 1 sanoi, aloittajan olisi ollut hyvä tarkentaa, millaisia normeja hän tarkoittaa.

Esim. kristitty voi vastustaa joitakin normeja joissakin yhteiskunnissa. Vielä 1960-luvulla tietyissä USAn osavaltioissa pidettiin täysin perusteltuna ja kunnon kansalaisen merkkinä, että kannatti "rotuerottelua" eikä rikkonut normia vastaan käyttäytymisellään. Niitä, jotka rikkoivat ja julistivat muutosta, pidettiin hyvän järjestyksen vastustajina.

Ap. kysyi, millainen ihminen vastustaa vallitsevia normeja. No esim. noissa osavaltioissa moni kristitty julisti muutosta normiin ja vastusti sitä toiminnallaan.

Kun taas perus käytössäännöt, kohteliaisuus ja huomaavaisuus sekä asianmukainen, intiimialueet peittävä pukeutuminen ovat kannatettavia ja ne ovatkin melko ajattomia normeja.

Äitini suvusta en tiedä, mutta isäni suku oli suojeluskuntalaisia. Isäni suvun puolella vuoden 1918 sotaa vanhemmat sukulaiseni ovat kutsuneet / kutsuivat vapaussodaksi.

Omat vanhempani ovat lapsuudestani lähtien suhtautuneet puolueettomasti tuon sodan kauhuihin.

Yhtä usein kuin nyt, koska tykkään siitä miltä puhtaat hiukset tuntuvat.

Meillä (lapsuudenperheelläni) ei ole koskaan ollut koiria, mutta kissoja on. Ja yksi niistä on ollut se erityinen minulle. Se putosi nuorena kerrostalon 7. kerroksesta ja vammautui, mutta mm. minun ohjauksellani kuntoutui lähes normaaliksi ja eli onnellisen loppuelämän pääosin maaseudulla, vapaana kotikissana.

Se kuoli vuosia sitten, ja vieläkin muistelen sitä silloin tällöin, ikävöiden.