Faith

Yksi pahimmista on ollut sellainen, jossa olin viettämässä kesäpäivää muutaman perheenjäseneni kanssa korkean kerrostalon (jossa vanhempani unessa asuivat) pihalla. Huomasin että olin jättänyt puhelimen sisälle ja lähdin hakemaan sitä. Siirtyminen asuntoon, joka oli ylimmässä kerroksessa, kesti kauan aikaa ja siinä välissä taisi olla joku muu unenpätkä.

Seuraavassa tilanteessa olin asunnossa, korkealla. Kun olin lähdössä takaisin alas, vilkaisin ulos olohuoneen ikkunasta ja näin heti ikkunan alapuolelta alkavan mustan, raskaasti liikehtivän merenpinnan, siinä oli ristiaallokko. Meri jatkui horisonttiin joka suunnassa. Näkyi vain muutama muu korkean rakennuksen huippu. Muun järkytyksen keskellä tajusin sen tarkoittavan myös sitä että perheenjäseneni, jotka olivat maan tasalla, olivat kuolleet.

Kävin nukkumaan. Herättyäni muistin mitä oli tapahtunut ja mietin oliko se sittenkin unta. Katsoin ulos olohuoneen ikkunasta, ja tumma merenpinta läikehti yhä paikallaan. Silloin näin horisontissa oudon varjon ja kuulin vaimeana jylisevää, kohisevaa ääntä. Tajusin että varjo oli lähestyvä megatsunami. Ajattelin "tämä ei voi olla totta!" ja käpristyin lattialle makamaan ja laitoin silmät kiinni.

Näin noina vuosina monia erilaisia painajaisia vedenpaisumuksista ja megatsunameista. Useimmat niistä sijoittuivat Aasiaan, mutta tämä oli ihan ensimmäisiä ja tapahtui Suomessa.

Elämä ei pääty kuolemaan. Jumalan tahto on saada kaikki ihmiset luokseen. Iankaikkisuudessa kaikki on niin kuin pitää. Jeesukseen uskova kulkee taivastiellä jo tässä elämässä. Jeesus on tie taivaallisen Isän luo.

Oikeistolaisuudessa tavataan käyttää vetäviä mielikuvia: kasvu, yrittäminen, oman elämänsä sankari, periksiantamattomuus, voitto, vapaus, yksilöllisyys jne. Osaan ihmisistä kai vetoaa sellainen, vaikka kyseinen politiikka käytännössä ei vastaisi heidän tarpeitaan.

En väitä, että oikeistolainen politiikka kutistuisi pelkästään mielikuviin, vaan että se voisi olla yksi syy, miksi oikeistopuolueita niin sitkeästi äänestetään.

Tosin tuoreimmat gallupit ymmärtääkseni kertovat, että tasoittumista puolueiden kannatuksissa on tapahtunut tämän hallituksen aikana.

Vanhemman ajankin suomalaiset runoilijat, kuten Eino Leino, Saima Harmaja, Edith Södergran ja myös V. A. Koskenniemi, kirjoittivat surusta ja tuskasta ja vakavista ihmiseloon liittyvistä asioista. Minun mielestäni heidän parhaat runonsa ovat juuri niitä melankolisia. Kauniista asioista kertovat positiiviset runot eivät kosketa minua samalla tavalla, vaikka en ole ollenkaan synkistelijä. Esim. Eino Leinon luontoaiheistenkin runojen teemoina on usein kuolevaisuus ja suru.

Nykyrunoudessa törmää silloin tällöin pitkälle meneviin surrealistisiin ja absurdeihin kielikuviin, jotka eivät kuljeta mitään tiettyä viestiä, vaan tulkinta on tarkoitettukin pelkästään yksilökohtaiseksi. Niistä minäkään en liiemmin tykkää. Muutoin kyllä tykkään myös modernista, loppusoinnuttomasta runoudesta. Metaforien käyttö viestin kuljettamiseen vaatii taitoa ja ymmärrystä. Siihen verrattuna on helppoa kirjoittaa vain jotain psykedeelistä tajunnanvirtaa ja sanoa: "Jokainen löytäköön oman tulkintansa!".

Suomen malli on ihmisarvon mukainen verrattuna USAn malliin, jossa esim. vakavasti sairastunut joutuu neuvottelemaan vakuutusyhtiön kanssa, saako tarvitsemaansa hoitoa. Joskus vakuutusyhtiöltä tulee kirje, ettei hoitoa, esim. lääkettä enää makseta, eli hoito loppuu kesken. Jotkut pitkäaikaissairaat ovat menettäneet kotinsakin.

Ainakin suurin osa Suomen julkisen sektorin palveluista on tärkeitä ja perusteltuja. Sen ymmärrän, että kritisoidaan universaaleja tukia, siis sitä ideaa, että tarpeeseen katsomatta kaikille räpsähtää joku tuki tilille, myös varakkaille.