Faith

Ensin pitäisi määritellä sana 'tärkeä'.

Netistä löytyvän sivistyssanakirjan mukaan 'tärkeä' tarkoittaa seuraavaa:

"Tarpeellisuutensa, arvonsa tai muu sellainen, tai muuta sellaista takia merkittävä, merkityksellinen, huomattava, tähdellinen." https://www.suomisanakirja.fi/t%C3%A4rke%C3%A4

Ainakin tuohon määritelmään sisältyy perustelu "arvonsa takia merkityksellinen", joten sen perusteella voidaan esittää, että kaikki lapset todellakin ovat tärkeitä. Yleisen ihmisarvonkin joku voi toisaalta riitauttaa; tarvittaessa sen puolesta voi argumentoida kristinuskon perustotuudella, jonka mukaan Jumala loi ihmisen kuvakseen.

Jos sen sijaan hylkää tuon sivistyssanakirjan määritelmän sanalle 'tärkeä' ja määrittelee tärkeyden hyödyllisyydeksi, voidaan kysyä, onko jokainen lapsi (tai jokainen ihminen ylipäätään) hyödyllinen. Arvokas ei välttämättä ole aina hyödyllinen. Esim. juuri ihmisarvon kohdalla puhutaan usein itseisarvosta, ei hyötyarvosta.

Paljon riippuu siis siitä, miten sana 'tärkeä' määritellään sekä siitä, millaisia perusteita ihmisen arvolle annetaan.

Minusta tuulihattuja ja kompakteja piirakoita voi hyvin syödä samalta lautaselta kuin hetken päästä täytekakkua.

Valuva voileipäkakku, jossa on esim. graavilohta ja mätitahnaa, olisi eri asia, heh.

edit: ei se jälkimmäisessä tapauksessakaan törkeää olisi; itse söisin nekin molemmat samalta lautaselta, mutta joku toinen saattaisi pitää huonona ideana

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokonaisuutena varmaankaan ei voi haluta, mutta voi olla vauvakuume, jonka muut ajatukset kumoavat, tai voi haluta lapsia jollain tasolla ajatellen, että "haluaisin lapsia, jos..." Jos jokin itsessä tai olosuhteissa olisi toisin.

Voihan sitä silti haluta mutta päättää olla toteuttamatta halua. Mikä kumma nykyihmisissä on kun ei ymmärretä, ettei joka halua tarvitse toteuttaa? 

No kun se päätös on tehty vapaaehtoisesti eikä pakotettuna, niin silloin kokonaisuutena ei halua, vaikka jollakin tasolla haluaisikin. Siis kaikki eri halut kilpailee keskenään ja ne halut, jotka on lasten hankkimista vastaan, voittavat.

Mutta tuossakaan tapauksessa se, että haluaa enemmän jotain toista asiaa, ei tarkoita, etteikö haluaisi myös sitä asiaa, jota ei lähde tavoittelemaan. Molempia voi haluta, mutta jos molempia ei voi saada (ei voi yhtä aikaa olla lapseton ja lapsellinen, naimaton ja naimisissa jne.), on tehtävä valinta kahden mieluisan asian välillä. Se kumpaa haluaa enemmän, voittaa, totta kyllä, mutta siitä ei vielä voi päätellä että ei haluaisi sitä toistakin, näkisi sitä myönteisenä, sinänsä tavoittelemisen arvoisena jne.

En nyt ymmärrä. Mistä olet kanssani mielestäsi eri mieltä ja mitä mieltä oletat minun olevan? 

Jos olet kommentoija 22 (jolle kommentoin), niin ilmaisin erimielisyyteni sille väitteelle, että vapaaehtoisesti lapseton ei haluaisi lapsia.

Sitaatti viestistä 22:

"No kun se päätös on tehty vapaaehtoisesti eikä pakotettuna, niin silloin kokonaisuutena ei halua, vaikka..."

Viittaan edellisen sivun kommenttiini, jossa toin esiin, että valinta ja halu ovat kaksi eri asiaa.

Olen 22. kommentoija (ja myös 17:s) ja minunkin väitteeni oli kyllä oikeastaan se, että vela voi haluta lapsia.

Jos kysytään haluanko suklaan vai jäätelön, haluaisin molemmat, mutta jos en saa kuin toisen, niin sitten haluan vain yhden. Jos ylipäätään teen valinnan, niin silloin teen sen valinnan, jonka haluan tehdä (koska saan päättää itse eikä kukaan muu pakota), sitä tarkoitin kokonaisuutena haluamisella. Haluaisin molemmat, jos se olisi mahdollista. (Tai ehkä jäätelöstä seuraisi ilmavaivoja, joita en halua, vaikka haluaisin kyllä syödä sen jäätelön, jos en saisi ilmavaivoja.) Samalla tavalla joku voi haluta lapsen, jos se olisi juuri hänen kohdallaan mahdollista.

Puhumme varmaankin ihan samasta asiasta ja olemme samaa mieltä, mutta käytämme eri sanoja, koska minun mieletäni itse tehty valinta on myös haluamista, ellei valintaa sitten arvo. Valinnastaan voi ehkä kärsiä, mutta silti sen valinnan haluaa tehdä. Jos joku uhkaisi aseella ja käskisi valitsemaan tietyllä tapaa, valinta olisi silti oma, koska haluaa ihan itse enemmän säilyä hengissä kuin valita toisin.

Näin varmaan on :)

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokonaisuutena varmaankaan ei voi haluta, mutta voi olla vauvakuume, jonka muut ajatukset kumoavat, tai voi haluta lapsia jollain tasolla ajatellen, että "haluaisin lapsia, jos..." Jos jokin itsessä tai olosuhteissa olisi toisin.

Voihan sitä silti haluta mutta päättää olla toteuttamatta halua. Mikä kumma nykyihmisissä on kun ei ymmärretä, ettei joka halua tarvitse toteuttaa? 

No kun se päätös on tehty vapaaehtoisesti eikä pakotettuna, niin silloin kokonaisuutena ei halua, vaikka jollakin tasolla haluaisikin. Siis kaikki eri halut kilpailee keskenään ja ne halut, jotka on lasten hankkimista vastaan, voittavat.

Mutta tuossakaan tapauksessa se, että haluaa enemmän jotain toista asiaa, ei tarkoita, etteikö haluaisi myös sitä asiaa, jota ei lähde tavoittelemaan. Molempia voi haluta, mutta jos molempia ei voi saada (ei voi yhtä aikaa olla lapseton ja lapsellinen, naimaton ja naimisissa jne.), on tehtävä valinta kahden mieluisan asian välillä. Se kumpaa haluaa enemmän, voittaa, totta kyllä, mutta siitä ei vielä voi päätellä että ei haluaisi sitä toistakin, näkisi sitä myönteisenä, sinänsä tavoittelemisen arvoisena jne.

En nyt ymmärrä. Mistä olet kanssani mielestäsi eri mieltä ja mitä mieltä oletat minun olevan? 

Jos olet kommentoija 22 (jolle kommentoin), niin ilmaisin erimielisyyteni sille väitteelle, että vapaaehtoisesti lapseton ei haluaisi lapsia.

Sitaatti viestistä 22:

"No kun se päätös on tehty vapaaehtoisesti eikä pakotettuna, niin silloin kokonaisuutena ei halua, vaikka..."

Viittaan edellisen sivun kommenttiini, jossa toin esiin, että valinta ja halu ovat kaksi eri asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokonaisuutena varmaankaan ei voi haluta, mutta voi olla vauvakuume, jonka muut ajatukset kumoavat, tai voi haluta lapsia jollain tasolla ajatellen, että "haluaisin lapsia, jos..." Jos jokin itsessä tai olosuhteissa olisi toisin.

Voihan sitä silti haluta mutta päättää olla toteuttamatta halua. Mikä kumma nykyihmisissä on kun ei ymmärretä, ettei joka halua tarvitse toteuttaa? 

No kun se päätös on tehty vapaaehtoisesti eikä pakotettuna, niin silloin kokonaisuutena ei halua, vaikka jollakin tasolla haluaisikin. Siis kaikki eri halut kilpailee keskenään ja ne halut, jotka on lasten hankkimista vastaan, voittavat.

Mutta tuossakaan tapauksessa se, että haluaa enemmän jotain toista asiaa, ei tarkoita, etteikö haluaisi myös sitä asiaa, jota ei lähde tavoittelemaan. Molempia voi haluta, mutta jos molempia ei voi saada (ei voi yhtä aikaa olla lapseton ja lapsellinen, naimaton ja naimisissa jne.), on tehtävä valinta kahden mieluisan asian välillä. Se kumpaa haluaa enemmän, voittaa, totta kyllä, mutta siitä ei vielä voi päätellä että ei haluaisi sitä toistakin, näkisi sitä myönteisenä, sinänsä tavoittelemisen arvoisena jne.