Faith

Ei tietenkään voi. Moni luulee voivansa, mutta eivät hekään oikeasti voi. 

Luen Alex Michaelidesin menestysromaania Hiljainen potilas. Psykologinen trilleri jossa kuulemma on poikkeuksellisen nerokas yllättävä loppupaljastus. 

Nyt kun olen sata sivua lukenut niin täytyy sanoa että kerronta ja kieli ei ole erityisen hyvää. Paljon latteuksia ja kliseitä. Toisaalta ei se haittaa kun juoni on temmannut mukaansa. Kiinnostaa, millainen se kehuttu loppu on!

Ehkä häntä makeanhimoisena harmittaa että kotona on kaapissa aina iso pussi irtokarkkeja? Hän haluaisi pystyä säännöstelemään karkkien saatavuutta itse?

Olen makean ystävä mutta en käytännössä koskaan osta karkkeja, koska haluaisin sitten syödä niitä paljon, niin paljon, että tulee huono olo (ei pahoinvointia, vaan sellainen inhottava väsynyt olo). Ja koska en halua syödä paljon epäterveellistä, on parempi etten syö niitä ollenkaan. Pieni määrä karkkia rupeaisi vain harmittamaan.

Syön tummaa suklaata pienen määrän joka päivä, en muuta makeaa. Suklaassa pieni määrä riittää.

Ruokalajeja useita kymmeniä erilaisia. On kuivia linssejä ja herneitä, soijarouhetta, säilykepapuja, säilykekalaa, erilaisia pastoja, tj-riisiä ja puuroriisiä, hiutaleita, tomaattipyreetä ja -murskaa, kananmunia, tofua, pakastimessa jauhelihaa ja pakastevihanneksia, valtavasti erilaisia mausteita...

Annoksiakin noista varmaan tulisi ehkä 30-40, jos käyttäisin tosi tarkkaan kaiken.

Toivottavasti tähänkin tulee tapauksen myötä muutos. Eli ambulanssin on aina potentiaalisesti hengenvaarallisessa tilanteessa kuljetettava potilas heti sairaalaan, ja vastuut, kustannukset ja korvausvelvollisuudet yms. käsitellään jälkeenpäin.

Ja sanomattakin on selvää, että yksityisten klinikoiden on järjestettävä oma toimintasuunnitelmansa hätätapausten varalta, ja että myös potilassiirto sisältyy siihen. Ja sitä, että noin on tehty, pitää myös valvoa. Nythän asiat olivat jo kauan olleet rempallaan eikä siihen puututtu.