Faith

Huolestunutta oloa maailmantilanteesta saattaa juuri nyt aiheuttaa se, että Trumpin hallinto on muuttanut poliittista kulttuuria rysäyksellä. Aiemmin päättäjät pitivät tylsiä kokouksiaan ja antoivat tylsiä lausuntoja, kaikki enemmän tai vähemmän noudattivat diplomatiaa ja sääntöjä, ja muutokset olivat hitaita.

Tylsyys ja hitaus oli ennalta-arvattavaa. Nyt ollaan pari viikkoa seurattu ennalta-arvaamatonta, nopeaa ja epäluotettavaa kansainvälistä politiikkaa. Maailman vaikutusvaltaisin johtaja saattaa twiitata jonkun järkyttävän lausunnon ja seuraavana päivänä todeta että se oli läppä.

Jotain hyvääkin tästä muutoksesta on seurannut: Euroopan maihin on tullut vipinää oman maanosamme turvallisuuden takaamiseksi. Emme ole tulevaisuudessa enää yhtä riippuvaisia suurvalloista.

Luin loppuun Daphne du Maurierin Rebekkan. Oli todella vaikuttava romaani. Samastuin minäkertojaan sekä pidin kerrontatyylistä. Joissain romaaneissa minäkertojan tajunnanvirtamaisia huomioita on vaikea ymmärtää ja pitää pysähtyä miettimään mitä kertoja tarkoittaa, mutta Rebekkaa lukiessani ymmärsin välittömästi kaiken. Olin samalla aaltopituudella minäkertojan, tai Daphne du Maurierin, kanssa.

Googlaillessani lukijoiden keskustelua Rebekkasta huomasin että ymmärsin tarinan lopun eri tavalla kuin suurin osa. Mutta ei siitä sen enempää, en halua spoilata mitään.

Tilasin antikvariaatista kaksi du Maurierin kirjaa lisää: Kauhunkierre-novellikokoelman ja romaanin Serkkuni Raakel.

Mutta ennen niitä aion lukea jonkun vähän kevyemmän kirjan.

Ehdottaisin heti alkuun että keskusteluumme otettaisiin puheenjohtaja joka jakaisi puheenvuorot kullekin vuoron perään, minulle, Trumpille, Vancelle ja Rubiolle. En ole vänkääjätyyppiä enkä osallistu kilpahuutamiseen.

Minulle tuli kanssa paha mieli siitä. En tosin enää itkenyt.

Itkin viime viikonloppuna, kun tämä hullunmylly oli pyörinyt viikon. Saksan vaalituloksen selvittyä tuli parempi olo ja päätin etten toistaiseksi enää itke tätä asiaa. Olisi ollut sietämätöntä jos Venäjä-mielinen puolue olisi voittanut Saksassa.

Ulkoilu on ihanaa ja sen jälkeen on hyvä olo.

Kohta tulee se aika vuodesta kun päivät ovat kirkkaan valoisia, auringon lämmittämä maa alkaa tuoksua, räystäistä ja katukaivoista kuuluu virtaavan veden ääni, linnut piipittävät puissa ja jalkakäytävän vieressä saattaa nähdä leskenlehden.