Faith

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

Luin Humisevan harjun loppuun. Tarina oli hurjempi kuin olin osannut odottaa: vihaa, sadismia, juoppohulluutta, väkivaltaa.

Olin aluksi syrjityn ja kaltoinkohdellun Heathcliffin puolella, olin jopa ihastunut häneen, mutta lopulta jouduin vain toteamaan että hän oli hirveä ihminen, ilkeä ja väkivaltainen. Onneksi tarinalla oli edes jollain tavalla onnellinen loppu.

En oikein pitänyt kenestäkään kirjan hahmosta. No Hareton oli karkeudestaan huolimatta nöyrä ja hyväntahtoinen. Taloudenhoitaja Nelly Dean oli ok. 

Aloitin Outi Pakkasen Murhan jälkeen mainoskatko.

Aika synkkä,kirja, mutta hyvä. Joskus 60- tai 70-luvulla televisiossa oli kirjaan perustuva englantilainen sarja. Muistan siitä vain sen, että kauheasti yskittiin. Kai ne olivat ne tuberkuloosiin sairastuneet,

Joo, tarinassa oli yksi jos toinenkin keuhkotautinen. Jo sitä pidettiin vaarallisena, että joku avasi ikkunan ja seisoskeli sisään puhaltavassa kylmässä viimassa. Tuon ajan ihmisille ei kai vielä ollut ihan selvinnyt, että tartunta aiheuttaa taudin, ei (pelkkä) kylmettyminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika woke-sarja. Mieluummin katson tämän jälkeen Arskan Commandon.

woke = sarjassa on yksi tummaihoinen suomalainen varusmies (joita ainakin pk-seudulla näkee katukuvassa harva se päivä). Hirveää propagandaa!

Joo, en nyt ihan wokea tässä ekassa jaksossa havainnut. Eiköhän se ole realistista, että varusmiesten joukossa on joku Osman tänä päivänä.

Se kyllä hymyilytti että rouva presidentillä oli jopa samanlainen nahkatakki kuin se Marinin kohurotsi.

En ole kohtalotoveri, mutta jouluksihan voi tehdä tai ostaa erilaisia pateita, esim. maksapatee tai kinkkupatee. Niitä voi samettisen koostumuksen takia helposti syödä ilman hampaita ja ovat sitä paitsi hienoja ja joulupöytään sopivia syötäviä. Lihamureke on yksi vaihtoehto.

Katson. Mielenkiintoinen aihe.

Patakakkosen tunnusmusiikki oli hieno. Sen melodiasta ja soittimista tulee mieleen joku keskiaikaisten kyläjuhlien musiikki.