Faith

Vierailija kirjoitti:

Tein perunarieskaa ja kasvissosekeittoa.

Kuulostaa hyvältä. Olisin ehdottanut itse tehtyjä sämpylöitä ja kasvissosekeittoa, mutta nuo perunarieskat kuulostavat ehkä vielä paremmilta.

Olen joskus ajatellut tuollaisia asioita, lähinnä siten, että me kaikki kuolemme.

En usko, että lakkaan olemasta olemassa, vaan uskon ikuiseen elämään. Toki kuolevainen olen, vaikka kristittynä uskon, että elämäni jatkuu kuoleman jälkeen Taivaassa.

Minusta tuollainen ei välttämättä tarkoita eroa älykkyydessä. Olet perusteellisempi ja syvällisempi kuin terapeuttisi?

Olen itse sen tyyppinen, että haluan selvittää tärkeät asiat perusteellisesti. Uskon ettei minulle terapiassakaan riittäisi vain kokemusten ja tunteiden validointi tai arjessa esiin tulevien virheellisten uskomusten tunnistaminen ja hylkääminen. Haluan purkaa ristiriitoja alkusyihin asti.

Toisaalta terapeutin / neuvontapsykologin empaattisuus ja ystävällisyys ovat minulle myös välttämättömän tärkeitä. Jos hänestä ei välity tällaista suhtautumista minua kohtaan, edes vähän, menen lukkoon. Olen sekä ns. tunne- että järki-ihminen.

Minulla ei ole kokemusta terapiasta, mutta opiskeluaikoina kävin joitain kertoja neuvontapsykologilla.

En. En mielelläni edes kuuntele toisten tilitystä omista raha-asioistaan, olipa se kielteistä tai myönteistä tilitystä. Ystäväni tietävät tämän.

Kannattaa sanoa suoraan, ettei raha-asiat ole kiinnostava puheenaihe.

En oikein usko. Onnellisuudesta ei vain puhuttu ennen niin paljon kuin nykyään. Varmaan sitä ettei ollut erityisen tyytyväinen elämän olosuhteisiin pidettiin vain elämään kuuluvana tosiasiana, josta ei tarvinnut erikseen puhua?

Mitä tulee sitten masennukseen ja muihin mt-ongelmiin, niin aiempina sukupolvina ei hakeuduttu hoitoon, koska ei juuri ollut siihen tarkoitettuja paikkoja. Ei ollut koko tätä systeemiä terapioineen. Lisäksi puuttui käsitteistöä, minkä takia mt-ongelmista ei osattu puhua. Kulttuuri oli sellainen, että mt-ongelmat olivat tabu.

Masennusta ja itsetuhoisuutta kokemuksena oli silloin joinain vuosina jopa enemmän ainakin itsem urhatilastojen perusteella arvioituna: vuonna 2015 Suomessa tehtiin vähiten itsem urhia vuosien 1924-2017 välisenä aikana. Eniten itsem urhia tehtiin juuri 30 vuotta sitten eli suuren laman aikaan.

Täällä silloin tällöin hehkutetaan naisten onnellisuutta 1950-luvulla, mutta itsem urhaluvut nimenomaan naisilla nousivat tuolloin selvästi Suomessa. https://findikaattori.fi/fi/10