Faith

Parmesaanirouhetta, valkoviiniä loraus ja ehkä sieniä tai tuoretta parsaa, lopuksi vaahdotettua kermaa.

Oikeaoppisesti risoton kuuluu olla löysää, puuromaista. Kermavaahdolla saa siihen hyvän rakenteen. Tämä on jonkun huippukokin reseptistä. Maitotuotteiden ystävänä tykkään itse tästä todella paljon.

Katselen joitain elokuvia silloin tällöin uudestaan tunnelman takia. Esim. Uneton Seattlessa -elokuvan tarina ei ole kummoinen, mutta tykkään sen tunnelmasta.

Näin lapsena ja nuorena usein unia, joissa liidän korkealla ilmassa, ja se tuntui helpolta ja luonnolliselta. Minulla ei ollut siipiä, vaan lähdin lentoon pitkiä loikkia ottamalla.

Aikuisena olen nähnyt kerran tuollaisen unen kuin ap. Kohosin unessa sänkyni yläpuolelle, ja jokin veti minua vasemmalle katonrajaan, kirjahyllyn yläpuolelle. En pystynyt hallitsemaan liikkeitäni, vaan tuntui että minua viskottiin ilmassa, koin pyörryttävää paineen tunnetta. Samana aamuna juuri ennen heräämistä koin vielä aikuisikäni ainoan unihalvauksen. Siihen liittyi tiettyjä pelottavia elementtejä sekä tunne kuin toisessa korvassani olisi vettä, sellainen kutittava ja pulputtava tuntemus.

Tuon korvatuntemuksen takia pidän mahdollisena, että minulla kyse oli jonkinlaisesta tasapainoelimen toimintahäiriöstä. Tasapainoelin sijaitsee korvassa.

Olen nimenomaan vain haaveillut.

Kävelylenkeillä olen ihaillut kaupungin keskustan lähellä olevia hyvin hoidettuja ja idyllisiä puuomakotitaloalueita. Taloissa on isot pihat, omenapuita ja korkeita pensaita tuomassa yksityisyyttä. Tämän lisäksi ne sijaitsevat kävelymatkan päässä keskustasta. Tuntuu täydelliseltä yhdistelmältä.

Toisaalta juuri noiden pihojen takia en haluaisi asua ok-talossa, koska ei se idylli ilman vaivannäköä synny / kestä. Olen melko varma, että pari vuotta kestävän alkuinnostuksen jälkeen jatkuva pihapiirin ja talon kunnossa pitäminen alkaisi harmittaa minua. Lisäksi en nauttisi pihalla oleilusta kuin keväisin ja kesäisin.

Liikutun kyyneliin todella herkästi. On se ärsyttävää.

Itken myös järkytyksestä, mutta se ei niin haittaa, koska järkytyttyä tulee aika harvoin eikä sitä pidetä erikoisena, jos itkee sellaisessa tilanteessa. Surusta itkeminenkin on tietysti normaalia.

Liikutuksesta itkeminen joka käänteessä on omituisempaa.