Faith

Jos et osta sen kanssa luumuhilloa, niin tuskin kukaan kiinnittää huomiota.

Jos ostat luumuhilloa, on mahdollista, että joku kassajonossa sanoo "Mitenkäs sinä kesällä joulutorttuja teet!" tms.

:D

MS-tauti. Reilu 6 vuotta sitten sain rajun pahenemisvaiheen, minkä jälkeen jouduin osastolta vielä pariksi viikoksi neurologiseen kuntoutussairaalaan, jossa opettelin uudestaan kävelemään ja kävin myös puheterapiassa.

Siellä vihdoin tajusin, katsellessani esim. lievästä aivoinfarktista kuntoutuvia, että diagnoosini on aika synkkä. Rappeumasairautena MS-taudin kulku on tilastollisesti aina alaspäin, vaikka yksittäisestä pahenemisvaiheesta palautuisi ja parantuisikin (kuten minulle kävi).

En vieläkään ole ihan ymmärtänyt tätä sairautta, koska voin taas niin hyvin. Ajattelenkin, että ehkä itse kuulun siihen vähemmistöön, jolla tämä tauti ei koskaan etene kovin pahaksi. Hautaan asti tämä kyllä kestää, jollei Jumala yliluonnollisesti paranna minua tai jollei tähän keksitä parantavaa hoitoa (joka korjaisi jo syntyneetkin vauriot).

Vierailija kirjoitti:

Kun mennään sinne niin laittaa olohuoneeseen kahvitarjoilut ja television päälle ja sitä on pakko katsoa. Ei saa lähteä monen tunnin kahvittelunkaan jälkeen ennen kuin joku sillä hetkellä menossa oleva ohjelma on katsottu loppuun. Sen lisäksi äidin uusi mies puhuu mielellään uskonnosta, ruokavaliosta ja tiedotusvälineistä. Niitä puheita tulee koko ajan. Ne on pakko kuunnella, äitini kuiskaa välillä korvaan "hän ei pysty lopettamaan". Pitää sitten istua jännityksestä jäykkänä kuuntelemassa, kun mies julistaa saarnojaan, joka varmasti kuuluu seinän läpi naapuriinkin. Sitten vasta saa lähteä kun televisio on suljettu ja mies käynyt päiväunille. En kyllä mene enää kun on sellainen stressi tuosta.

:D Hauska mielikuva tuli tuosta.

Onhan se varmaan rasittavaa. Yksi keino päästä kohteliaasti lähtemään ajoissa tai silloin kun itse haluaa, on se, että jo tullessa mainitsee jonkin tehtävän, joka samana iltana täytyy vielä ehtiä tehdä, ja sitten kun haluaa ruveta lähtemään, mainitsee taas sen tehtävän ja nousee ylös. Täytyy vain olla napakka, jos toinen yritettää estellä lähtemistä.

Kyllä kulttuurin ilmiöitä saa ja mielestäni pitääkin kritisoida, arvioida, kyseenalaistaa, ja niistä voi ilmaista eriävän näkemyksen.

Jos joku läheiseni tai tuttavani pohdiskelisi ääneen haluavansa kosmeettisen kirurgisen tai vaikka pistoksena totutettavan toimenpiteen (vaikka nenäleikkauksen, silikoni-implantit tai täyteaineita), sanoisin hänelle suoraan, että hän on luonnostaan juuri oikean näköinen eikä tarvitse sitä. Muistuttaisin myös todellisen kauneuden olevan sisäistä.

Korjaava plastiikkakirurgia on eri asia. Eli jos joku olisi ollut vaikka auto-onnettomuudessa tai leikkauksessa tai sairaus olisi muuttanut hänen ulkonäköään ja hän puhuisi tarvitsevansa tai pohdiskelisi korjaavaa plastiikkakirurgiaa, niin sitten tukisin häntä.

Uskon McCannien olevan syyttömiä.

Kun dokumenttisarjassa oli kohta, jossa McCannit lopulta lähtivät Portugalista takaisin Englantiin kuukausien jälkeen, oikein vihlaisi kun tajusin, miltä se heistä varmaan tuntui. Tuntisin itse varmaan pakottavaa tarvetta jäädä etsimään kadonnutta lastani katoamispaikalle, kuljeskelemaan ja etsimään niille kaduille yötä päivää, vaikka järjellä ymmärtäisin, ettei siitä olisi hyötyä.