Faith

Onnistui kun kokeilin itse.

Sairaana voi elää hyvää ja onnellista elämää sekä olla kiitollinen siitä, että on olemassa ja elossa. Minulla on parantumaton keskushermostosairaus, ja olen sairastuttuani ja diagnoosin saatuani ollut kiitollisempi elämästäni kuin ennen sitä, tai ainakin tietoisemmin kiitollinen. En sairauden takia, mutta siitä huolimatta.

Ainoa syy, miksi kohonnut mahdollisen tulevan lapsen sairastamisriski (perinnöllisyyshän ei yleensä tarkoita, että lapsi varmasti sairastuu) on minusta aiheellinen syy miettiä, kannattaako biologisia lapsia hankkia, olisi se, jos ei ehkä pystyisi / jaksaisi /osaisi huolehtia heistä.

"Miten unohtaa haaveet omasta lapsesta?"

Parhaiten varmaan siten, että keskittyy muuhun arvokkaaseen ja tärkeään. Perheen perustaminen (biologisen tai adoption kautta) on vain yksi tärkeistä, arvokkaista asioista.

Outo-sanalla näyttää olevan kaksoismerkitys, ja merkitykset ovat samansuuntaiset keskenään.

Vanha merkitys (esim. Raamatussa) on vieras, muukalainen.

Nykyään yleisempi merkitys on epämääräisellä tavalla joukkoon kuulumaton, erilainen kuin muut sekä sen takia vaikeammin ymmärrettävä ja vaikeammin ennakoitavissa oleva.

Vanhassa merkityksessäkin, kuten Raamatussa, outo-sanalla on kyllä lisäksi jälkimmäisen merkityksen vivahde.

Pizzalla ja leivoksilla, esim. mansikkaleivos ja pala suklaakakkua ja vielä jokin kolmas. Toisena päivänä ehkä perunalastuja kahdella dipillä: tomaattisalsalla ja valkosipulikermaviilillä.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut tykkää, jotkut ei. Luulisin että iso osa ei halua olla vastuussa lähes kaikesta, mutta löytyyhän niitäkin. Eihän "nainen" tai "mies" sinänsä kerro mitään siitä mistä henkilö pitää, vaan persoonallisuus.

Näin on, yksilöllisiä tällaiset asiat ovat eivätkä sukupuolen määräämiä.

Olen nainen ja inhoan suurinta osaa kotitöistä (=siivoamista) ja olenkin välillä vain siivoamatta. Miespuolisella kaverillani on aina tosi siistiä ja hän siivoaa säännöllisesti, mutta en usko, että hänkään siitä erityisemmin nauttii. Hänelle siisteys on kai vain tärkeämpää kuin minulle? En ole koskaan kysynyt.

Leipomisesta tykkään, mutta näiden n. 20 vuoden aikana, kun olen leiponut paljon, minusta ei ole tullut jauhopeukaloa, vaan seuraan aina tarkkaan ohjeita ja saatan unohdella ja tarkistella, millä tasolla mikäkin leivonnainen paistetaan jne.

Miespuolinen tuttavani on joskus sanonut minulle "sähän voisit muakin opettaa leipomaan", vaikka hän säntillisempänä ja skarpimpana yksilönä olisi todennäköisesti parempi ohjeiden mukaan tekijä kuin minä.