Faith

Leivoin lauantaina karjalanpiirakoita ensimmäisen kerran aikuisiässä. Onnistuin aika hyvin. Tein riisipuurotäytteellä. Seuraavalla kerralla laitan sekä taikinaan että täytteeseen aavistuksen enemmän suolaa sekä taikinaan hieman enemmän ruisjauhoja suhteessa vehnäjauhoihin.

Karjalainen isoäitimme leipoi säännöllisesti piirakoita ja toi niitä aina tullessaan meille. 80-luvulla hän leipoi niitä myös sotaveteraanien tilaisuuksiin. Isosiskoni on opetellut taidon. Ehkä itsekin innostun nyt.

Jos saisin asua palatsissa itsekin, jonkinlaisessa palvelijan asunnossa sivusiivessä, niin haluaisin pestin. Olisi ihanaa elää historiallisessa isossa linnassa. Katsoin siitä äsken kuvia. Etupiha on asvalttia, mutta muutoin ympäristössä on puistoa ja metsikköä, jonne voisin mennä vapaa-ajalla piknikille ja lenkille jne. Jos työ ei olisi raskasta ja vaativaa eikä tarvitsisi vuorovaikuttaa kauheasti ihmisten kanssa, niin niin ottaisin paikan vastaan.

Ehdottomasti. Lapsena kesäloma kesti ikuisesti, nyt keski-ikäisenä se on ohi hujauksessa.

Ikävuodet 20-25 tuntuu olleen pitempi aika elämässäni kuin viimeiset viisitoista vuotta. Aika tuntuu menevän oudosti.

On myös tunne että passia joutuu uusimaan "koko ajan", viisi vuotta menee niin nopeasti! 

Ostaisin ja muuttaisin asumaan, mutta rukoilisin Jumalan siunausta uuteen kotiini Jeesuksen nimessä. Ettei kävisi niin että eukon sanat rupeaisivat vaivaamaan minua jos vaikka joku pikku haveri sattuisi tapahtumaan pian muuton jälkeen.

Koska on talvisunnuntai, niin sanoisin että leivitettyjä kyljyksiä ja keitettyjä perunoita, ohessa kiinankaali-ananassalaatti.