Faith

Vierailija kirjoitti:

Vanhushoitajana sanoisin, että dementia on armollinen siihen sairastuneelle. Eniten kärsivät omaiset ja hoitajat.

Tämä on helppo uskoa ja varmasti helpottava oivallus dementiaan sairastuneen läheisille. Toisaalta heille perheenjäsenessä tapahtuva muutos on varmaan todella raskas kokemus.

Olen nähnyt joitain dokumentteja ja esim. Youtubessa omaisten kuvaamia videoita, ja olen ajatellut, miten kolkolta se mahtaa tuntua, kun oma perheenjäsen ei enää tunnista eikä vastaa hymyyn hymyllä, on menettänyt kyvyn ilmeillä jne. Varmaan ihan vertaansa vailla oleva tapa menettää läheinen kaikkiin muihin sairauksiin nähden.

Ei mielestäni. Vain perheen sisällä se on ok eli jos aikuinen lapsi on ollut vanhemmillaan kylässä. Joissain erikoistapauksissakin se on sopivaa, esim. jos pyytäjä on liikuntavammainen tai vanhus.

Olen huomannut suhtautuvani erityisen kriittisesti kotimaiseen ja suomenkieliseen musiikkiin. Olen aina kuulevinani siitä iskelmämäisiä ja humppamaisia elementtejä, vaikkei niitä olisikaan. Myös kliseet sekä sanoituksissa että sävelkuvioissa ja soitinten käytössä ärsyttävät minua enemmän kotimaisessa musiikissa verrattuna muiden maiden ja erikieliseen musiikkiin.

Esim. tajusin hiljan, että Happoradion hitti Puhu äänellä jonka kuulen on ihan hyvä biisi, muistuttaa vähän The Verven hittiä Drugs Don't Work, josta olen aina tykännyt. Ehkä pitäisi kuunnella ennakkoluulottomammin suomalaista musiikkia!

Järkyttävää. Oikeudenkäyntikulut pitäisi mitätöidä tuollaisessa tapauksessa, kun potilaan tilanne on noin vaikea.

Aloittaminen on vaikeinta. Kun on päässyt alkuun, kotitöiden tekeminen voi olla jopa mukavaa. Yksi aloittamista helpottava keino on määrittää etukäteen minuuttimäärä, jonka ajan siivoaa, vaikka 10 minuuttia. Yleensä kuitenkin tekee aloittamansa kotityön loppuun asti, vaikka siinä menisikin tunti.