Faith

Omenissa (1976) on hieno musiikki. Sama teema toistuu koko Omen-trilogiassa, vähän muunnellen.

Toinen hyvä, mutta ihan erilainen, on elokuvassa 28 päivää myöhemmin. Sävelmä on tosi yksinkertainen, mutta tehostaa hienosti dystopisen tarinan tunnelmaa.

Käyttäjä28623 kirjoitti:

Ring 1:ssä kun se tyttö ryömii ulos telkkarista.

Kyllä se tämä Ringin kohtaus on minullakin. Tosin alkaen jo siitä hetkestä, kun video alkaa selittämättömästi pyöriä tv-ruudulla: ruutuun ilmestyy kaivo, ja heti jotenkin osaa pelätä, että kohta sieltä nousee jotain... ja hetken päästä sieltä nouseekin Samara hiukset kasvoillaan.

Väsyneeltä, kuten yleensäkin syyspimeällä. Minusta nyt on jo tosi pimeää, vaikka virallisesti kaamos ei ole vielä alkanut. Muuten ihan ok.

Eeva-Leena on kiva ja mielenkiintoinen persoona, mutta toivon silti, että Tarina ja Ville jäävät, koska he ovat keskeisempiä persoonia ryhmän dynamiikan kannalta. Mielenkiintoisimmat keskustelut on käyty Tarinan ja Villen näkemysten kirvoittamina. 

Haluaisin olla Yalen yliopiston huippuopiskelija 90-luvulla. Meillä olisi pieni ystäväporukka, opiskelisimme kaikki samaa pääainetta, ehkä psykologiaa. Vaikka olisimme huippuopiskelijoita, emme olisi suorituskeskeisiä hikareita, vaan aidosti kiinnostuneita alastamme ja luontaisia, rentoja älykköjä. Lounastauot viettäisimme yhdessä piknikillä yliopiston puistossa, jylhien goottilaistyylisten rakennusten katveessa. Olisimme avaramielisiä, realistisia ja hyväitsetuntoisia. 

Heh. Tuollainen random toive tuli mieleen. Olisi mukavaa elää kuukauden ajan Ivy League -opiskelijana ja palata sitten takaisin. 90-luku nostalgisuuden takia.