Faith

Minulla on joskus ollut ahdistusoireita pitkäaikaisesti. En lääkinnyt niitä mitenkään, vaan annoin niiden tulla ja olla. Kärsin ne vain läpi. Sykettä nostava liikunta auttoi jonkin verran, mutta ei joka ilta jaksa eikä viitsi harrastaa kuntoliikuntaa.

Alkoholia en käyttänyt silloin ollenkaan enkä ikinä joisi pahaan oloon. Alkoholin vaikutus kokonaisuudessaan ja pitkäaikaisesti on pahempi kuin ahdistus. Kaikkein pahin henkinen tila olisi minusta sellainen, että aamulla herätessä olisi sen ahdistuksen ja ahdistavien asioiden lisäksi krapula. Alkoholi moninkertaistaa ahdistuksen.

En tiedä keneen ap. viittaa, mutta miksi aspergerin oireyhtymän pitäisi olla este ihailulle ja esikuvana pitämiselle?

Itse en kyllä palvoisi mestarina ketään muuta ihmistä kuin Jeesusta.

Kaalilaatikko ja linssikeitto minustakin. Sadepäivän linssikeitto saa olla mausteinen: kurkumaa, valkosipulia, inkivääriä.

Siihen voi olla monia syitä, ettei koskaan tule riitaa, esim. seuraavia:

Puolisot voivat olla lähes kaikesta samanmielisiä, heillä voi olla samanlaiset temperamentit ja samanlainen tapa ajatella ja organisoida arkisia asioita.

Molemmat puolisot voivat pelätä konflikteja ja vältellä puheenaiheita ja tilanteita, joissa niitä saattaisi tulla. Tällaisessa tilanteessa riitelemättömyys ei mielestäni ole "hyvän parisuhteen merkki", mutta voi varmaan toimia käytännössä, jos se molemmille sopii.

Molemmat puolisot voivat pitää tosi tärkeänä asioiden selvittämistä järkevästi keskustelemalla, avoimuutta sekä agree to disagree -asennetta. Tämä edellyttää myös hyvää kommunikointitaitoa molemmilta sekä valmiutta henkilökohtaiseen tunnetyöskentelyyn.

Yksi vaihtoehto voi olla, että toinen puolisoista aina ns. alistuu toisen tahtoon ja näkemyksiin. Vuorovaikutusta ei ole eikä riitaa pääse tulemaan, kun se hallitseva osapuoli aina päättää. Tässäkään tilanteessa riitelemättömyys ei ole "merkki hyvästä parisuhteesta". 

Lapsen isän kastamattomuus ei liity asiaan mielestäni. Tuo on ihan mahdollista, mitä edellä joku sanoi, että lapsi vaistoaa sinun suhtautuvan hengellisiin asioihin ahdistuneesti. Vaikea tietysti arvioida, kun kukaan meistä ei ole itse ollut niissä tilanteissa läsnä. 

Olen itse tullut uskoon aikuisena, ja niin on tapahtunut monille.

Lakkaa huolehtimasta ja jätä asia Jumalalle; rukoile johdatusta lapsellesi. Olen melko varma, että minunkin puolestani on aikoinaan rukoiltu.