Faith

Viime aikoina olen nähnyt hyviä, siis onnellisia, unia. Olen kyllä nähnyt paljon painajaisia elämäni aikana, sekä pelkästään hirveitä tunnelataukseltaan että tarinallisen filosofisia ja opettavaisia.

Häpeän tunne joka on laajentunut ja jo aikoja sitten irronnut ja lipunut kauas mistään järjellisestä syystä on aika hankala asia hoitaa. Häpeällähän on paikkansa, se voi hölmöilyn jälkeen saada ihmisen toimimaan harkitsevaisemmin tulevaisuudessa. Mutta tuollainen laajentunut ilman syytä tunnettu häpeä on oma ilmiönsä.

Kristinuskossa annetaan ns. patenttivastauksena häpeän ongelmaan se, että Jeesus on sovittanut syntimme ja on täydellinen meidän vajavaisten puolesta. 

Ongelmana voi kuitenkin olla pelkkä häpeän tunne joka aktivoituu tyhjästä. Ehkä se kuuluu ihmisyyteen, siis osalla ihmisistä (jotkuthan eivät tunne häpeää edes silloin kun olisi syytä, mikä on huonompi juttu).

Kotirouvana oleminen on normaalia elämää, joka tosin Suomessa ei ole kovin yleistä. Tradwifena eläminen on kotirouvuuden tasa-arvopoliittisesti merkityksellisten aspektien provosoivaa korostamista sosiaalisessa mediassa osana ns. kulttuurisotia.

Viime vuosina siellä on alkanut tulla otsikoita joissa vihjataan että on selvinnyt joku yllättävä terveydelle ja hyvinvoinnille haitallinen ruoka-aine tai tapa, mutta sitten se onkin joku itsestään selvä juttu. Esim. "Tämä ruoka-aine tuhoaa hampaat" ja sitten jutussa selviää, että kyseessä on sokeri. Tai "Eräs tapa vie yöunet" ja jutussa selviää että kyseessä on kahvin juonti illalla.

Lapsena kävin perheeni kanssa katsomassa edesmenneitten sukulaisten hautoja ja tuntui huikealta että jotkut heistä olivat syntyneet 1800-luvun puolella. Se että jonkun nyt elävän isovanhempi on syntynyt 1700-luvulla on melkein käsittämätöntä. Mutta on se täysin mahdollista, jos isoisä ja isä ovat olleet korkeassa iässä lapsen syntyessä ja sitten tämä pojanpoika on itsekin jo korkeassa iässä.