Faith

Vierailija kirjoitti:

Jos minua kohdellaan huonosti loukkaannun herkästi mikäli ihminen joka näin tekee ei tunne minua. Mutta jos taas esim tapailen jotakuta johon olen ihastunut ja jonka koen monessa asiassa osaavammaksi kuin minä, annan tämän kohdella minua huonosti, koska mielestäni se huono kohtelu tuntuu vähemmän pahalta kuin se, etten saisi olla tuon ihailemani ihmisen kanssa ollenkaan. Ja kun tämä ihminen sitten loogisesti huonon kohteluni jälkeen päättää lähteä etsimään jotakuta parempaa niin minä muserrun. En tunne itseäni minkään arvoiseksi.

Miksi näin tapahtuu, miksi ajattelutapani on tällainen?

Ehkä yrität ansaita omaa arvoa miellyttämällä ihmistä, jota ihailet ja johon olet ihastunut? Että jos hän edes viitsii olla sinun kanssasi, niin saat siitä vahvistusta omanarvontunnollesi?

Se on tosiaan hyvä, että olet huomannut taipumuksen itsessäsi. Nyt on aito mahdollisuus, ettet vain jämähdä toistamaan kaavaa loputtomiin, vaan voit alkaa valita toisin.

Olet arvokas ihminen kuten muutkin eikä huonoa kohtelua tule sietää keneltäkään, vaikka toinen olisi kuinka etevä ja vaikka olisi kuinka ihastunut.

Olisi se aika suuri riski rikollisilta jättää kaapattu johonkin ränsistyneeseen autiotönöön. Jotkut pysähtyvät ja käyvät mielellään autiotaloissa tutkimassa, onko siellä kiinnostavaa tavaraa. Monet kyläläiset tosiaan haluavat hallinnoida seutuaan ja sen liikennettä tarkkaan. Jos tönön ympärillä olisi joka suuntaan asumatonta seutua useita kymmeniä kilometrejä, kukaan ei varmaan huomaisi, mutta Suomessa ei kai ole niin laajoja autioituneita alueita.

Kuumeen yksi tehtävä on saada ihminen lepäämään, kun elimistö taistelee taudinaiheuttajaa vastaan. Joten tee korkeintaan jotain kevyttä. Esim. pelaa Älypää-pelejä, tee netistä löytyviä psykologisia testejä, kuuntele Youtubesta jotain luentoa tai paneelikeskustelua, katso viihdyttävä elokuva. Juo samalla vettä tai mehua.

Tarkoitat myönteistä jännitystä?

Silloin tällöin katselen elokuvia, joissa tiedän olevan yllättäviä käänteitä, kauhua ja / tai jotka haastavat katsomaan inhimillisiä asioita ja ilmiöitä uudesta näkökulmasta.

Erilaisiin näkemyksiin ja mielipiteisiin perehtyminen voi olla jännittävää. Välillä esim. katselen debatteja netistä jostain kiinnostavasta aiheesta.

Sairastan MS-tautia, ja magneettikuvaukseen meneminen ja tulosten odottaminen on aina vähän jännittävää; se on myönteistä jännitystä, koska olen voinnistani aina osannut päätellä tulosten olevan hyvät.

Kesällä rajut ukonilmat voivat luoda jännittävän tunnelman.

En kauheasti kaipaa suurta jännitystä ja haasteita elämääni.

On paljon ihmisiä, joiden elämä on yksinäistä. Ei siinä ole mitään outoa eikä tarvitse ajatella, että itsessä on jotain vikaa.

Millaista elämää haluaisit elää? Millaisia sosiaalisia suhteita kaipaat? Kavereita? Puolisoa? Yhteyttä sukulaisiin? Noiden eteen voi yrittää tehdä jotain.

Sanoit, ettet tunnista elämää omaksesi tms. Tee asioita, joihin uskot ja jotka tuovat sinulle iloa – asioita jotka ovat hyvää, oikein ja kaunista. Ne voivat olla sekä pieniä että isompia asioita.

Saako tämän vuodenajan pimeys sinut jotenkin surumieliseksi? Minulla kaamos vaikuttaa usein niin. Keväällä ja kesällä kaikki on hauskempaa eikä ympäröivä maailma tunnu yhtä synkältä.