Faith

Vierailija kirjoitti:

Ei ihminen välttämättä yritä tai koe olevansa ylimielinen, vaikka joku hänet sellaisena kokisikin. Ihmisten käsitykset toisistaan pohjautuvat usein värinkäsityksiin.

Maaseudulla ihmistä pidetään ylimielisenä, jos tämä ei morjesta tutuntutun autoa kylällä. Oikea syy saattaa olla, ettei hän tunne tutuntutun autoa tai on omissa ajatuksissaan, eikä huomaa kytätä jokaista vastaantulijaa.

Monet ujot ovat kertoneet, että vieraammat ihmiset pitävät heitä usein ylimielisenä. Eli jos ei esim. osallistu keskusteluun, kerro avoimesti asioistaan, katso silmiin tai vaikka tervehdi reippaasti, se saatetaan tulkita ylimielisyydeksi. Olen itsekin ujohko, ja varsinkin nuorena minua luultiin joskus ylimieliseksi siitä johtuvan käyttäytymisen takia.

Aloitukseen: ei välttämättä ymmärrä. Jos vaikka ylimielinen suhtautuminen muihin johtuu ennakkoluulosta, että toinen on tyhmä ja juntti tms., niin saattaa kokea olevansa jopa poikkeuksellisen nöyrä, kun alentuu "sivistämään" toista; itse ennakkoluulokin ja sen kyseenalaistamattomuus johtuu varmaan usein ylimielisyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Jos on tottunut vuoristoratamaiseen, toksiseen suhteeseen alkoholistin, epävakaan tms niin on todella vaikea tottua taas normaaliin suhteeseen, oli kyseessä sitten mies tai nainen. Vaikka näissä suhteissa iso osa on täyttä kakkaa, niin se jatkuva tunnemyrsky ja tilanteiden muuttuminen sekunnissa, sekä pohjanotkahdusten jälkeinen uusi auvo saavat aikaan sellaisen välittäjäainemyrskyn että siihen jää koukkuun. Aina kun toinen käyttäytyy hirveästi, on aivan hirveää, mutta sitten kun tulee taas se sopiminen ja lupaukset niin olo on kuin vastarakastuneella. Ja tämä kierre jatkuu uudestaan ja uudestaan. Tämän jälkeen tavallinen suhde varsinkin alkuihastuksen hiipumisen jälkeen tuntuu aluksi todella tylsältä, ennen kuin on saanut aivonsa vieroittautumaan siitä mihin räiskyntään on tottunut.

Tämä on varmaan aika yleinen syy ap:n kuvailemaan mieltymykseen sekä miehillä että naisilla. Nuorena on heilasteltu ja saatu tietynlainen parisuhdemalli ja kokemus huikeasta tunnemyrskystä, jota aina haetaan.

Jos ei ole mitään neuropsykologista ongelmaa, joka sen selittäisi, niin ihan varmasti huonot kokemukset puhumiseen / pitempien juttujen kertomiseen liittyen voivat vaikuttaa, esim. häpeä, kiusaaminen, pelko miten muut reagoivat. Tuo äkillinen "pää lyö tyhjää"-kokemus viittaa minusta siihen enemmän kuin vaikka autismiin tms.

Totta kai kyse voi olla molemmista eli jos on alun alkaenkin ollut huono kertomaan ja muut eivät ole jaksaneet kuunnella tai eivät ole ymmärtäneet asiaa, niin siitä voi tulla lisäksi epävarmuutta ja ongelmat pahenevat.

Laitan ohueksi litistettynä paistetun naudan jauhelihapihvin, 1-2 cheddar-viipaletta, tomaattiviipaleen, salaatinlehden, voissa paistettua sipulia (ns. grilled onions).

En halua, että hampurilaisessa on niin paljon täytettä, että sitä on vaikea syödä. Yritän koota kompaktin purilaisen pikaruokapaikkojen tyyliin.

En menisi naimisiin / jäisi suhteeseen, jos suunnitelmat ovat noin perustavanlaatuisessa asiassa ristiriitaiset.