Faith

En oikeastaan käytä omenoita kuin leivontaan, ja siihen Granny Smith on paras. Sellaisenaankin syötävänä joku mehukas lajike, kirpeys ei haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Käytiin lokakuussa Berliinissä. Odotukset oli korkealla mutta toisin kävi.

Äiti kertoi kuntoilleensa kesällä. Hän oli "hyvässä kunnossa" mutta ei hän huonoilla polvillaan ja lonkillaan sitten päässytkään ikinä kuin pari sataa metriä kerralla. Minnekään nähtävyyksiin tai museoihin ei voinut mennä.

Isä katosi jonnekin aamupäivisin ja soitteli kännissä iltapäiväisin, että tulkaa hakee...

Minä, mun mies ja lapset sitten käytiin katsomassa paikkoja, akvaariota ja muuria.

Tosin äiti soitti tunnin välein ja pyysi tuomaan sitä ja tätä hotelliin.

Onko tuttua? Mites teillä?

No kieltämättä tuo oli kyllä isältäsi ikävää käyttäytymistä. Äitisi taas ei voi mitään huonoille lonkilleen. 

Toivottavasti reissusta jäi edes joitain hauskoja muistoja.

Jokin pehmeä, kolmitavuinen nimi, esim. Amanda, Matleena, Paloma, Jemina, Pamela.

Vierailija kirjoitti:

Miltä kuulostaa? Usempien mielestä olisi varmaan aika erikoista, jos työpaikalla järjestettäisiin pakollisia tai puolipakollisia kokoontumisia ja tilaisuuksia kirkossa. Miksi koulut ovat eri asia?

Koulu on oppilaiden ja opettajien työpaikka samalla tavalla kuin jokin tehdas tai konttori sinulle. Miksi siihen pitää sotkea uskontoa ja kirkkoa millään tavalla? Jokaisessa muussa työpaikassa jonkin uskonnon nostamista yli muiden tai ylipäänsä uskonnon harjoittamista työajalla pidettäisiin sopimattomana.

Koulujen pitäisi kohdella oppilaita tasavertaisesti ja miettiä yhteisöllisyyttä lisääviä toimia sen sijaan, että alleviivattaisiin katsomuksellisia eroja. Juhlien tulee olla kaikille oppilaille.

Samalla voisi jo vihdoin toteutua opettajien negatiivinen uskonnonvapaus. Miksi juuri tässä ammatissa pitää jatkuvasti päätyä erilaisiin uskonnon harjoituksiin? Itsekin olen open urani aikana ollut työn puolesta läsnä jos vaikka missä herätyskekkereissä jumalanpalveluksista puhumattakaan. Jokin Suvivirsi ei minua todellakaan vaivaa, mutta kun ei se siihen todellakaan aina jää.

Kaikki voivat omalla ajallaan palvoa juuri sitä jumalaa, jota haluavat. Tätä oikeutta olen valmis puolustamaan. Mutta kun muillakin työpaikoilla uskonto on yksityisasia, eikö se voisi vähitellen olla sitä kouluissakin?

Jos olet eri mieltä, perustele ihmeessä, miksi juuri minun ja oppilaiden pitää työpaikallamme jatkuvasti olla tämän asian kanssa tekemisissä. Entä haluaisitko sinä, että sinun työpaikallasi olisi tilanteita, joissa työyhteisö avoimesti jaettaisiin kristittyihin uskovaisiin ja muihin ja näille ryhmille olisi eri tapahtumat?

Kuten kommentoija 1 sanoi, koululaiset ovat alaikäisiä, joiden vanhempien toiveilla on merkitystä, joten tilanne on eri kuin tavallisella aikuisten työpaikalla. 

Mitä haittaa siitä on, jos ne jotka haluavat, menevät joulukirkkoon, mutta saa järjestää muutakin ohjelmaa, jos haluaa? Nytkö jo se, että "täytyy olla tämän asian kanssa tekemisissä", kuten kirjoitit, on liikaa? Eikö vapaus olekaan hyvä?

Niin suuri uskonnottomuuden vaatimus, että jo toisten vapaus juhlia omien perinteidensä mukaan halutaan estää, kun keneltäkään ei kuitenkaan vaadita osallistumista, ei mielestäni enää ole neutraalia ja tunnustuksetonta, vaan ideologia itsessään. 

Minun kouluaikanani muuten mentiin joulukirkkoon vain pari kertaa, yleensä oli koulun joulujuhla, jossa tosin oli kristinuskon sanomaa sekä tonttujuttuja sen lisäksi. Niistä parista joulukirkkokäynnistä jäi hienot muistot, kauniit, hartaat ja juhlavat – jos osa koululaisista ja heidän vanhemmistaan haluaa juhlistaa joulun tuloa siten, niin sehän on tosi hienoa. Muut voivat järjestää jotain muuta hienoa.

Kyllähän tuollainen melko yleistä on pikkulapsilla. Ollessani päiväkodissa töissä tapahtui ihan jatkuvasti niin, että esim. yksi lapsi tuhosi tahallaan toisen tekemän hiekkakakun ja jäi katsomaan, kun toinen itki. Jotkut ovat älyllisesti etuajassa kehittyneitä eli ovat toiminnassaan pitkäjännitteisempiä ja osaavat puhua, niin sen huomaa helpommin.