Faith

Uskon että ihmiselämä alkaa hedelmöityksestä, ja että jokainen luotu ihmiselämä, joka on joskus alkanut tai tulee alkamaan, on Jumalan ammoin suunnittelema. En siis usko pilvien päällä odotteleviin vauvoihin.

Vierailija kirjoitti:

Youtubessa videot "soldier homecoming" tms jossa sotilaat yllättävät sukulaisensa/lapsensa/puolisonsa. Itku tulee aina silmään. Niin voimakas hetki.

Vähän samalla tavalla koskettava on kappaleen "Tie a Yellow Ribbon Round the Ole Oak Tree" tarina. Vaikka kappale on duurisointuinen, minulle tulee aina kyyneleet silmiin siitä.

Ehkä jonkun joululeivonnaisen kuorrutteeseen voisi sopia. Vaikka juuri jouluisiin mokkapaloihin.

Vierailija kirjoitti:

Mietin vielä sitä kun nämä läheiseni lähettää minulle todella syyllistäviä viestejä, jos en pysty tai jaksa jotain asiaa tekemään. Mihin he voi sillä pyrkiä? Kun itse en ole koskaan syyllistänyt ketään siitä, jos tämä ei jaksa tai uupuu. Osaisiko joku selittää? Ap

Ehkä he eivät ole oikein ymmärtäneet, että olet uupunut? Eli vaikka olisit kertonut heille parikin kertaa tilanteestasi, niin he eivät tavallaan pysy tietoisina siitä ja se takia aina ihmetellen kysyvät, että no mikäs nyt taas on vialla?

Ns. näkymättömissä, uupumusta aiheuttavissa sairauksissakaan läheiset eivät aina muista uupumusta, kun ihminen näyttää ulospäin voivan ihan ok.

Klassikkosadut, erityisesti Grimmin. Varsinkin sadut, joissa oli prinsessojen lisäksi noitia, lumouksia sekä hyvän ja pahan välistä taistelua, kiinnostivat. Tykkäsin myös esim. arabialaisista ja intialaisista opettavaisista kansansaduista, niitä satukirjoja lainattiin usein.

Koululaisena luin jännitys- ja kummituskertomuksia, myös SOS ja Neiti Etsivä. Viimeksi mainituistakin tykkäsin tarinoista, joissa oli jokin kummitteluaihe.