Faith

Perushyvää. Minulla perushyvä / onnellisuus alkaa siitä mihin kärsimys (esim. rajuoireinen sairastaminen) päättyy. Mitään tylsää harmaata aluetta minulla ei ole.

Tämäkin on kiitollisuuden aihe. Ei ole pelkästään omasta asennoitumisesta kiinni osaako nauttia perusarjesta. 

Hän ei ole sinut heikkouden ja heikkouden ilmauksien kanssa? Heikkouden ilmaukset ärsyttävät häntä ja se purkautuu ilkeytenä?

Jos kyseessä on mielenterveyden ongelma (siis sinulla) niin voi olla että hän ei ymmärrä sitä ja vähättelee sitä. On ihmisiä jotka eivät usko esim. masennuksen olemassaoloon.

1970-luvun elokuvat ovat tyylikkäitä. Se kokonaisuus aina musiikista ja muusta äänimaailmasta pukeutumiseen, kuvaustyyliin yms.

Hitchcockin elokuvien estetiikka on nautinnollista, esim. Vertigo on kaunis elokuva. Linnuissa taas Tippi Hedrenin hahmo on niin tyylikäs, hienostuneesti savukkeita polttava kaunotar jakkupuvussa ja minkkiturkissa.

Ihan nopeasti huuhtaisen juoksevan veden alla. Ja kylmällä vedellä, muuten jäätelö sulaa!

Kaupungissa en juuri pelkäisi tuollaista, vetäisin verhot kiinni. Mutta jos olisin yksin talossa maaseudulla eikä naapureita olisi mailla halmeilla, pelkäisin ihan hirveästi.