Faith

En ole koskaan omistanut crockseja. Eivät ole hyvät jalkineet eivätkä kivan näköisetkään mielestäni.

Tänäiset syömiset:

- aamu: 1,5 dl kreikkalaista jogurttia, puolikas omena, kaksi lasia kahvia kauramaidolla

- päivä: 75 g silliä ja kaksi isoa perunaa keitettynä, 1 dl hapankaalia, puolikas avokado, 1 täysjyväsämpylä margariinilla ja juustosiivulla

Aion vielä tänään syödä:

- alkuilta: lautasellinen ruishiutalepuuroa + 1 dl mustikoita + 1/2 dl mustaherukoita + puolikas banaani + pieni kourallinen saksanpähkinöitä

- jälkiruoka: 2 dl lakritsijäätelöä

- myöhäisilta: 1 täysjyväsämpylä margariinilla ja juustosiivulla

Juomana vesi pitkin päivää. 

Anoreksia nervosa on kaikista psykiatrisista sairauksista intuitionvastaisin. Ihminen on muutoin selväjärkinen mutta ei vain suostu / pysty syömään vaikka on kuolemassa nälkään. Hän väittää ettei halua kuolla. Ulkopuolisen silmin kuitenkin näyttää kuin hän haluaisi kuolla. Pahimmissa tapauksissa minkäänlainen ympärillä olevien ihmisten suhtautumistapa ei auta vaan korkeintaan saattaa pahentaa tilannetta entisestään.

Kyllä pahastakin anoreksiasta silti voi parantua. Katsoin YouTubesta aikoinaan Elzani-nimisen englantilaisen nuoren naisen videoita. Hän parantui anoreksiasta. Hän muutti elämänsä. 

Tiivistunnelmaiset psykologiset draama-trillerit, minisarjoina. Hyvä esimerkki on englantilainen minisarja Coma (2024). Nössö keski-ikäinen perheenisä puolustautuu väkivaltaista jenginuorta vastaan ja aiheuttaa tämän vammautumisen ja koomaan joutumisen. Perheenisä salaa tekonsa ja hänen jokainen valintansa johtaa yhä kuumottavampaan tilanteeseen. 

Lähinnä vain englantilaiset osaavat tehdä todella hyviä psykologisia trillereitä. Mutta olisi mielenkiintoista nähdä tuon kaltaisia suomalaisia minisarjoja.

Kuulostaa herkulliselta!