Faith

Minulla on yhden kerran elämässäni ollut auramigreenikohtaus (ilman särkyä). Tulin kesällä pari vuotta sitten lenkiltä. Kotona katsoin kelloa tietokoneen alalaidasta ja säikähdin kun en nähnyt sitä, näkökentässä juuri tarkan näön alueella oli pieni tähdenmuotoinen, sakarainen, näköhäiriö. Hetken päästä se levisi valoa hohtavaksi sahalaitakuvioksi ja lähti liukumaan kohti näkökentän laitaa lopulta kadoten näkökentän yläkulmaan.

Kohtaus ei ole koskaan toistunut, joten tuon yhden tapauksen perusteella en vielä voi sanoa sairastavani migreeniä.

Minulla on MS-tauti. En tiedä voisiko se lisätä randomien aurakohtauksien riskiä.

Minä en ole ikinä ollut kunnianhimoinen enkä erityisen yritteliäs. Se riittää että hyväsydämisyydessä ja oikein tekemisessä pyrkii aina parempaan. Terveys on toinen elämänalue, jolla ei saisi luovuttaa.

Työllistymisessä ei oikein voi olla aina vain parempaan pyrkivää asennetta, kun ei se yleensä auta, kuten ap. sanoi.

En tiedä tapauksesta kuin perusfaktat, mutta mielestäni valkoihoisen kääntäjän olisi pitänyt kelvata siksi, että runoilija itse oli valinnut hänet. Taiteilijan oma tahto on tärkein, koska yksilöitähän ihmiset ensisijaisesti ovat eivätkä rotunsa edustajia.

Sinänsä tämä kohu ei yllätä, koska runojen kääntäminen ei ole mekaanista työtä, vaan kääntäjä on myös tunteiden tulkki. Törmäsin yhden valkoihoisen elokuvaohjaajan somessa tekstiin: "Repeat after me: I will not tell black folks how to feel, protest or mourn."

Runoilijan oman tahdon tulee silti olla tärkein.

Ihan viihdyttävä. Tykkään brittiläisistä jännitysminisarjoista, ja tämä sarja oli keskitasoa mielestäni. Loppukäänne oli yllättävä, mutten tykännyt siitä.

Melancholia (2011)

Antichrist (2009)

The Witch (2015)

Vertigo (1958)

A Tale of Two Sisters (2003)

Kaikissa on rankkoja tapahtumia, jopa raakuutta, mutta visuaalisesti (ympäristöt, luontokuvaukset, värien käyttö jne) ne ovat kauniita.

Ai niin, A Cure for Wellnessiä katsellessani ihastelin maisemia. Tarina sijoittuu Alppien maisemiin.