Faith
Kommentit
Fantasia vaikuttaa olevan melko yksinkertainen lajityyppi peruselementeiltään: hyvän ja pahan taistelu fantasiamaailmassa.
Kirjoittajan täytyy keksiä fantasiaolentojen ulkonäöt, fantasiamaailman lainalaisuudet (jotka poikkeavat meidän maailmastamme) sekä mahdollisesti kehyskertomus, joka sisältää portin fantasiamaailmaan.
Fantasiaolennoilla on kullakin omat vahvuutensa sekä toisaalta yllättävät heikot kohtansa – kirjoittajan täytyy keksiä ne. Niiden kautta syntyy vauhtia ja vaarallisia tilanteita taistelussa hyvän ja pahan välillä.
En itse ole fantasian ystävä, varsinkaan nonsense-fantasian, kuten Liisa ihmemaassa. Lapsenakin pidin Liisan seikkailuja tylsinä. Se että rajattomasti "mitä vain voi tapahtua" on minusta tylsää.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Ap: "Mikä ajaa ihmisen tuohon jamaan että antaa naamansa olla sellainen?"
Se naamako oli se suurin ongelma?
Voihan olla, että naaman tila johtuu sairaudesta / vammasta, jota ei voi korjata.
On myös mahdollista, että hän ei usko että voisi saada siihen hoitoa eikä edes ole välittänyt kysyä.
Tai sitten naaman tila ei aiheuta hänelle toiminnallista ongelmaa eikä kipua tms. eikä hän välitä kosmeettisesta poikkeavuudesta riittävästi hakeakseen siihen apua.
Sillekin lienee pieni mahdollisuus, että hän on hakenut apua, ja siihen olisi olemassa hoitokeino, mutta hänet on torjuttu potilaana tai hän on pitkässä hoitojonossa.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Lapsuuden kotikaupungissani on kaupunginosa, tai naapurusto, joka on mielikuvissani aina varjoinen ja hieman ahdistava. Oikeasti aurinko paistaa poutasäällä siellä siinä missä muuallakin. Olen viime vuosina käynyt kyseisessä paikassa muutaman kerran, ja todennut että objektiivisesti siinä ei ole mitään vikaa.
Joku toinen saattaisi ehkä tällaisessa tapauksessa sanoa että paikassa on "huonot energiat"?
Minä pidän todennäköisimpänä selityksenä, että minulla on lapsuudesta jokin pahan mielen kokemus, joka sijoittui niihin maisemiin, mutten enää muista kokemusta – vain siihen liittyvät tunteet aktivoituvat edelleen. En siis puhu mistään traumasta, vaan ihan jostain ohimenevästä mielipahasta, surusta tai pettymyksestä, joka sillä hetkellä tuntui voimakkaalta.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Melancholia (2011)
Antichrist (2009)
The Witch (2015)
Vertigo (1958)
A Tale of Two Sisters (2003)
Kaikissa on rankkoja tapahtumia, jopa raakuutta, mutta visuaalisesti (ympäristöt, luontokuvaukset, värien käyttö jne) ne ovat kauniita.
Ai niin, A Cure for Wellnessiä katsellessani ihastelin maisemia. Tarina sijoittuu Alppien maisemiin.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/