Faith

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

Varastaminen on väärin niissäkin tapauksissa joissa löytyy tuollainen inhimillinen tekijä.

Jos yhteiskunta on siinä pisteessä ettei osalla ihmisistä enää ole varaa edes ruokaan, oikea tapa toimia pitkällä aikavälillä on parlamentaalinen poliittinen järjestelmän muuttaminen, siis laillista tietä. 

Päteekö tämä myös esimerkiksi Pohjois-Koreassa? Pitääkö siellä kuolla nälkään sitä parlamentaarista muutosta odotellessa? Siellähän siis ihmisiä ihan oikeasti kuolee nälkään tuhansittain jatkuvasti.

Jo Luojan luoma selviytymisvaisto voi johtaa ihmisen toimimaan väärin ääritilanteessa, esim. varastamaan henkensä pitimiksi. Tekona sinänsä varastaminen silti on väärin. Inhimillisten tekijöiden valossa itse jättäisin tuollaisessa tapauksessa ihmisen tuomitsematta. Tuomarina sanoisin: "Varastaminen on väärin, mutta jätän tämän ihmisen tuomitsematta."

Varastaminen on väärin niissäkin tapauksissa joissa löytyy tuollainen inhimillinen tekijä.

Jos yhteiskunta on siinä pisteessä ettei osalla ihmisistä enää ole varaa edes ruokaan, oikea tapa toimia pitkällä aikavälillä on parlamentaalinen poliittinen järjestelmän muuttaminen, siis laillista tietä. 

Tänään illalla Nuoruuteni savotat tulee Teemalta. Se löytyy myös Elonetistä, mutta ehkäpä katson sen ihan isolta ruudulta eli tv:stä. 

Näissä Mikko Niskasen Päätalo-elokuvissa on parasta ihana suomalainen luonto eri vuodenaikoina. Ne kaikki luonnon äänetkin, jotka tulevat siitä kun henkilöhahmot kulkevat ja tekevät työtä luonnossa.

Runsaasti kuituja, kasvisten vitamiineja ja muita ravinteita, hyviä rasvoja kalasta, oliiviöljystä ja pähkinöistä yms.

Suomalainen Välimeren ruokavaliota noudattava lisää tuohon myös marjat, täysjyvärukiin ja rypsiöljyn, jolloin lopputulos on vielä parempi.

Ruokakulttuuri johon kuuluu itse raaka-aineista kokkaaminen, ruoan arvostaminen ja yhteisateriointi edistävät terveyttä, myös selkeä ateriarytmi ilman jatkuvaa napostelua.

Veikkaisin että tuo runsaskuituisuus on tärkein ominaisuus.

Tulin uskoon lukiessani omaa rippiraamattuani, joka on v. 1992 käännös. Se oli ainoa saatavillani oleva Raamattu, minulla ei silloin vielä ollut nettiyhteyttä kotona. 

Sittemmin olen alkanut lukea siinä rinnalla v. 1933/38 käännöstä. Tietyissä kohdissa se on parempi.

Nämä kaksi ovat tutuimmat minulle.

Tarkistan usein miten jokin kohta on ilmaistu eri käännöksissä.

Englanninkielisiäkin käännöksiä silmäilen joskus. Niistä tutuin on New King James.