Faith

En nyt muista omalla kohdallani ja omaan sukuuni liittyen tuollaista herkistymistä, varmaan sellaisiakin hetkiä on ollut joskus.

Viimeksi herkistyin tähän aiheeseen liittyen viime huhtikuussa katsellessani joltain iltapäivälehden nettisivuilta videokoostetta juuri kuolleen prinssi Philipin elämästä. Kooste alkoi mustavalkopätkästä, jossa vietettiin nuoren Philipin ja Elisabetin häitä, ja kansa oli kaduilla juhlimassa. Lopussa oli pätkiä lähes satavuotiaan Philipin julkisista esiintymisistä. Herkistyin ajatellessani, miten paljon maailma on muuttunut hänen elämänsä aikana.

Eihän tuo tarkemmin ajatellen vastaa ap:n kysymykseen, mutta jostain syystä se tuli mieleeni :D

Molemmat liput symboloivat vihaa juutalaisia vastaan.

Minulla ei ole diagnosoitu autisminkirjon oireyhtymää enkä usko, että saisin sellaisen diagnoosin tutkimusten jälkeenkään. Joten olen varmaan neurotyypillinen; eikö tuota sanaa käytetä juuri ei-autisminkirjolaisista?

Jos katson tv-ohjelmaa, jossa on koskettava kohtaus, minulle nousee kyyneleet silmiin. Liikutun niin herkästi, että joskus ärsyynnyn siitä itse.

Jos olen läheisten tai tuttujen seurassa, ja joku vaikka alkaa itkeä, alan yleensä itkeä itsekin. En kuitenkaan ole ensimmäisenä halaamassa tai edes monisanaisesti lohduttamassa, vaan saatan sanoa lyhyesti jotain rohkaisevaa. Myös nauru tarttuu herkästi minuun.

En pitäisi hälyttävänä. Minua kiinnostaisi, miksi se on hänen lempielokuvansa. Olettaisin perustelun liittyvän elokuvan varoittavaan sanomaan (tai siis minun mielestäni sillä on sellainen) suuruudenhulluista aatteista ja lisääntyvän raakuuden näkemisen (median kautta) mahdollisista seurauksista.

Omiin lempielokuviini se ei kuulu, mutta nuo pohdinnat ovat kiinnostavia. Elokuvan synkkä ja toivoton tunnelma oli vaikuttava.

Ap.: "Intuitio = kyky aistia tietoa?"

Tiedon klassinen määritelmä on "perusteltu tosi uskomus". Tämän määritelmän mukaan intuitio ei voi olla tiedon aistimista, koska intuitiiviset käsitykset nimenomaan eivät ole perusteltuja, vaan ne ovat selittämättömiä voimakkaita tunteita siitä, että asia on tietyllä tavalla.

Minulle olennaista on tuo kohta tosi. Jos intuition on mahdollista mennä hutiin (mitä tapahtuu jatkuvasti), sitä ei voi kutsua tiedon aistimiseksi siltä olennaiseltakaan osin.

Toki intuition voi määritellä siten, että se kattaa vain ne oikeaan osuneet käsitykset; eli jälkeenpäin oikeaan osuneet käsitykset nimetään intuitioksi, ja hutikäsitykset nimetään vaikkapa valeintuitioksi. Mutta mikä arvo tuollaisella olisi...

Olen itse intuitiivinen eli oivallan joskus asioita selittämättömästi, mutta silloin tällöin intuitiivinen tunne ei sittenkään osoittaudu paikkaansapitäväksi. Joten tiedon aistimiseksi en sitä voisi enkä edes kehtaisi kutsua.