Faith

Kyllä stressi ja ahdistus saattavat heijastua uniin, mutta ei se mitenkään yksi yhteen mene omien kokemusteni mukaan.

Näen aika usein painajaisia sekä epämiellyttäviä unia. Joissain niistä ei näennäisesti tapahdu mitään pahaa tai surullista, mutta tunnelma silti on pahaenteinen tai surullinen. Esim. joku tietty unen tapahtuma on neutraali tai myönteinen, mutta se symboloi unessa jotain kielteistä.

Unissani on ollut paljon toistuvia teemoja. Yksi pitkäaikaisimmista on eksymispainajaiset.

En tiedä. Tarvinneeko siellä syödä ollenkaan?

Ilmestyskirjassa sanotaan:

"Ei heidän enää tule nälkä eikä enää jano, eikä aurinko ole sattuva heihin, eikä mikään helle, 17 sillä Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on kaitseva heitä ja johdattava heidät elämän vetten lähteille, ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä." (Ilm. 7:16-17)

Katsoin kerran tv-ohjelman, jossa amerikkalainen uskovainen mies kertoi näystään, jonka uskoi saaneensa Taivaasta. Hän sanoi että siellä tarjoiltiin kuitenkin makeisia, jotka oli tehty mantelimassasta.

Vierailija kirjoitti:

Kuuroilla on oma kulttuuri, eivätkä he koe kuurouttaan vammana. Se on vahva osa heidän identiteettiä. Monet heistä ovat kasvaneet siinä ja pakottamalla lapsi kuulevien maailmaan he kokevat, että heidän identiteettiä ja kulttuuria halvennettaan. Kuuroilla on myös huonoja kokemuksia, kun heitä on pakotettu osaksi kuulevien maailmaa.

Tuo on se ongelma, jos siis noin oikeasti on. Kuurous on vamma.

On täysin ymmärrettävää, että kuuroilla on myös oma kulttuurinsa, koska he kommunikoivat omalla kielellään, mutta se ei poista sitä, että kuurous on vamma. Sitä ei poista edes se, että kuurot (tai osa heistä) eivät kärsi vammastaan. 

En tiedä kuuloimplanteista mitään, mutta olen myös sillä kannalla, että jos implantista hyötyäkseen niiden käyttö tulee aloittaa lapsuudessa, niin lapselle pitää antaa mahdollisuus siihen. Kuurojen kanssahan lapsi edelleen kommunikoisi viittomakielellä.

Ennen nettiyhteyden kotiin hankkimista katselin tv:tä melkein joka päivä. Nykyään vain suunnilleen kerran viikossa. Viimeksi katsoin tv:stä elokuvan pari viikkoa sitten.

Sain enemmän iloa elokuvista ennen nettiyhteyden hankkimista. Silloin ne olivat harvinaisempaa herkkua, jota piti odottaa. Katsoin silloin säännöllisesti tietyjä sarjoja, kuten Avaraa luontoa. 

40-vuotiaana aloin ajatella, etten enää ole nuori aikuinen. En vielä kuitenkaan pidä itseäni keski-ikäisenä. Keski-ikä alkaa mielestäni 47-50-vuotiaana.