Faith

Poe on yksi lempikirjailijoistani. En tykkää hänen novelliensa kerrontatyylistä eli pitkistä, mutkikkaista ja polveilevista virkkeistä, mutta tykkään tarinoiden aiheista ja tunnelmasta. Poen tarinoissa ei yleensä ole hyvikset vs. pahikset -asetelmaa, vaan se pelottava hahmo on usein tahattomasti pelottava, todellisuudessa harmiton.

Raamatun mukaan Jumala loi maailmankaikkeuden planeettoineen kunniakseen, mm. psalmi 19 puhuu tästä.

Ajattelen aurinkokuntaamme silloin tällöin ja katselen kuvia sen planeetoista.

Maa on kaunein ja ihanin, aivan paratiisimainen luonnoltaan.

Toiseksi eniten tykkään Merkuriuksesta ja Neptunuksesta. Merkuriuksesta tulee mieleen rohkeus ja periksiantamattomuus; se on lähimpänä aurinkoa, pieni, tiheämassainen, nopeasti pyörivä ja siellä on voimakkaat lämpötilanvaihtelut. Neptunus on kauniin sininen, salaperäisen näköinen, eteerinen kaasuplaneetta, uloin planeetta.

Saturnus on hurjan näköinen renkaineen. Myös Saturnus-nimi pelottava, ehkä siksi, että siitä tulee mieleen Francisco de Goyan maalaus Saturnus syö poikansa, jonka näin taidekirjassa lapsena. Saturnuksen suurimmalle kuulle on annettu nimi Titan; titaanit olivat kreikkalaisessa (ja roomalaisessa?) mytologiassa voimakkaita jättiläisiä.

Jännittäessä hengitys muuttuu pinnalliseksi ja tiheäksi ilman että huomaa, kunnes yhtäkkiä tulee huono olo.

En tykkää yhdemmäisyys-sanasta. Se on sana, joka pintapuolisesti muistuttaa raamatullista lähimmäisyys-sanaa, mutta on tavallaan sen vastakohta.

Lähimmäisyys viittaa erillisten ihmisten keskinäiseen välittämiseen, kun taas yhdemmäisyys viittaa siihen, ettei ole erillisiä ihmisiä, vaan että olisimme kaikki yhtä ja yhdenmukaisia.

Emme voi tietää Jeesuksen ulkonäköä, mutta todennäköisesti Hän on tummempi kuin esim. minun mielikuvissani.

Näen Jeesuksen aina tummanruskeahiuksisena, vihreä-/harmaasilmäisenä ja suht vaaleaihoisena. Mielikuvani perustuu Jeesusta kuvaaviin Hyvä Paimen -kuviin (kiiltokuvat ja tarrat), joita nuorena ostin kristillisestä kirjakaupasta.