Faith

Jos minulle olisi kolme vuotta sitten sanottu, että noin tulee tapahtumaan, olisin pelästynyt, että tulossa on jokin vakavuusasteeltaan ebolan kaltainen tauti.

Ei ole pakko mennä ihmisten ilmoille, varsinkaan jatkuvasti. 

Kuitenkin silloin tällöin on hyväksi olla vuorovaikutuksessa tuntemattomien ihmisten kanssa. Vuorovaikutus voi olla pelkästään ruumiinkielellistä (katse, ilmeet, eleet). 

Jos tottuu olemaan jatkuvasti vain kotona, kynnys lähteä ulos saattaa kasvaa huomaamatta.

Kyllä. Olennaista on, että kokija itse tietää kokemuksen olevan vain tilapäinen, saattaa jopa tietää päivämäärän, jolloin se loppuu. Tilapäiseksi tietämänsä vaikeuden voi ottaa myönteisen innostuneesti haasteena.

Krooninen vaikeus taas kysyy kestävyyttä ja nöyryyttä.

"Mietin vain, mikä saa aikaan kuvatunkaltaista käyttäytymistä?"

Ehkä vankkumaton käsitys itsestä hyvänä ihmistuntijana ja halu saada toinen kokemaan vuorovaikutustilanteessa, että häntä ymmärretään.

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

Poe on yksi lempikirjailijoistani. En tykkää hänen novelliensa kerrontatyylistä eli pitkistä, mutkikkaista ja polveilevista virkkeistä, mutta tykkään tarinoiden aiheista ja tunnelmasta. Poen tarinoissa ei yleensä ole hyvikset vs. pahikset -asetelmaa, vaan se pelottava hahmo on usein tahattomasti pelottava, todellisuudessa harmiton.

Harmiton?

Poen tarinoissa se pelottava hahmo on Kuolema - muodossa tai toisessa.

Voihan sen noinkin tulkita, että hahmo on jokin asia tai tapahtuma. Minä tarkoitin hahmolla tarinan ihmishenkilöä, esim. Usherin talon häviössä Madeline.