Faith

Tampere, Joensuu tai Lappeenranta.

Tampere on kiva iso kaupunki. Joensuusta ja Lappeenrannasta tykkäsin lapsena, kun kävimme niissä kesälomareissuilla. Ovat viihtyisiä paikkoja.

Noissa muissakin olen käynyt, mutta niin lyhyesti, etten osaa niistä sanoa mitään.

En oikeastaan pelkää. Teoriassa pelkään vähän päiviä, viikkoja, kuukausia, ennen kuolemaa. Siis mahdollisia kipuja, pahoinvointia, heikkoutta sekä sosiaalisesti ahdistavia tilanteita. En kuitenkaan tunne pelon tunteita ajatellessani edes noita kuoleman aspekteja, siksi sanoin "teoriassa".

Ehkä pelottomuuteni johtuu siitä, että katson kuolemani olevan vielä niin kaukana tulevaisuudessa. Olen nelikymppinen eikä minulla ole kuolemanvaarallista sairautta. Tietysti mitä tahansa voi sattua.

Toisaalta, voi olla etteivät vanhat ja kuolemansairaatkaan ihmiset yleensä pelkää kuolemaa. Ihmiset ovat aina kuolleet, koko ihmiskunnan historian ajan. Ehkä sitä varten on kehittynyt joku psyykkinen mekanismi, joka saa lähellä kuolemaa olevan ihmisen löytämään siihen sopivan ja rauhoittavan suhtautumisen.

Kaakao kermavaahdolla, mansikat kermavaahdolla, kermajäätelö mansikoilla. Sokeriton limsa voi myös riittää joskus.

MS-taudista jotkut joutuvat eläkkeelle väsymyksen ja muiden kognitiivisten ongelmien takia. Ne eivät näy ulospäin ainakaan koko ajan.

Aku on paras sekä Tupu, Hupu ja Lupu.

Tykkään tarinoista, jotka alkavat Akun ja veljenpoikien kotoa, esim. Aku lukee laiskanlinnassaan tai kokkaa aamiaista pojille jotka odottavat ruokapöydässä tai he viettävät kesäpäivää pihalla.

Akun ja poikien omakotitalo pihoineen on ihana.