Faith

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä nyt hyvä ihminen tuhlaa loppuelämää. Ihan yhtä lailla se elämä on kerran kuin nuoruus, opi virheistä, älä tee samoja enää ja ala elää.

Olen jo 31v. Ei tässä enää aleta "elämään" kun elämä on ohi.

Tällaisissa aloituksissa kirjoittaja on melkein aina oikeasti tosi nuori, mutta kokee vain elämänsä jo olevan ohi. 31-vuotias on mielestäni nuori. 

Mieti mitä haluat, mistä iloitset, mikä on elämässä tärkeää, mitä lahjoja sinulla on.

Valitsin lapsena yleensä ravintolassa pizza bolognesen tai spagetti bolognesen, ja niitä saa edelleen suurin piirtein samanlaisia. Tosin nykyään annoksen päällä on yleensä tuoreita yrttejä.

Kerran sain lounasravintolassa oopperaleivän (jauhelihapihvi ja paistettu kananmuna leivän päällä), ja tykkäsin siitä todella paljon. En tiedä onko sellaisia enää ravintoloiden listoilla. Se oli joku ihan huoltoaseman ravintola, missä olimme 80-luvulla.

Tuollainen voi johtua sosiaalisten tilanteiden jännityksestä ja pelosta, mutta myös vaikka siitä, että se toinen oli lähdössä viemään haisevaa, kalan roippeita sisältävää roskista eikä halunnut tuoda sitä samaan aikaan käytävään / hissiin naapurin haisteltavaksi. 

Maanläheisyys, vaatimattomuus, varovaisuus, suunnitelmallisuus, turvallisuuden arvostaminen. Hiljaisuuden, rauhan ja yksityisyyden arvostaminen. Epäilevä ja lyttäävä suhtautuminen suuriin ja korkealentoisiin ideoihin. "Elämä on rankkaa ja parempi vain hyväksyä se"-asenne.

Minulla ei ole kokemusta eikä kummemmin edes teoreettista tietoa terapiasta, mutta se, ettet tiedä mistä kielteiset tunteesi johtuvat, voisi olla merkki siitä, että kyseessä on joku tunteensiirto-tyyppinen ilmiö eli tunteen tiedostamaton uudelleenkohdistuminen toiseen yksilöön. Sen sanotaan olevan yleistä terapiasuhteessa.

On varmaan kyllä paljon ihmisiä, jotka eivät edes usko moiseen ilmiöön.