Faith

Aloitus on vuosia vanha eikä ap. koskaan päivittänyt tilannetta.

Mielestäni se, että ap:n miesystävän oireet pahenivat ajan myötä eivätkä helpottaneet, kuulostaa huolestuttavalta ja saisi minut epäilemään, että kyseessä on jokin muu ongelma kuin krapula / vieroitusoireisto, joka vain on sattumalta alkanut samaan aikaan krapulan kanssa.

Ap. kirjoitti: "Oksensikin pari päivää. Nyt kuulemma pyörryttää koko ajan, erityisesti kun kääntää päätään ja sydän muljahtelee."

Minulla oli MS-taudin pahenemisvaiheessa tuollainen oire.

Sen pitäisi ennemminkin olla raskauttava tekijä, koska henkilö on omalla valinnallaan todennäköistänyt rikoksen tekemistään. Mitään todistettahan ei ole, etteikö henkilöllä olisi ollut esim. väkivaltaisia ajatuksia selvinpäinkin. Ehkä niiden toteuttamiseen vain oli ollut selvinpäin korkeampi kynnys?

Moni alkoholinkäyttäjä lieventelee itse omaa tuhoisaa käyttäytymistään sellaisissakin tapauksissa, jossa lakia ei ole rikottu (henkinen väkivalta läheisiä kohtaan jne.). Eli käyttäytymistä lievennellään myöhemmin "olin vain niin kännissä"-selityksillä. Kunnes sama tapahtuu viikon päästä taas. Ehkä jotkut tietoisesti hankkivat itselleen humalatilasta pokkaa sekä samalla lieventävän tekijän, jolla selitellä käyttäytymistä jälkeenpäin?

Järkyttävää ja surullista, koska sukupuuton syynä on ihmisen toiminta.

Olen ajatellut samaa, siis eläintarhojen mahdollisuuksia, gorillojen kohdalla. Gorillat ovat äärimmäisen uhanalaisia, suureksi osaksi ihmisten toiminnan takia.

Parasta olisi, jos gorillat saisivat elää aina luonnollisessa kodissaan eli Keski- ja Länsi-Afrikan sademetsissä, mutta suhtaudun nykyään hieman myönteisemmin eläintarhoihin, koska niissä lajin säilyvyyttä voidaan tukea. On sanomattakin selvää, että tarhojen olosuhteiden tulee olla hyvät ja ennen kaikkea gorillojen pitää saada elää perheensä eli laumansa kanssa, vaikka se olisi pienikin. Perhe on gorilloille kaikki kaikessa.

Jotkut gorillojensuojelijat, kuten Damian Aspinall, ovat onnistuneet jopa vankeudessa kasvaneiden gorillojen siirtämisessä sademetsään. Kaikki siirretyt yksilöt eivät ole selviytyneet pitkäaikaisesti, mutta suuri osa selviytyi! Eläintarhat eivät siis ole välttämättä umpikuja lajin säilyttämisen tukemisessa.

Perusta uusi rutiini. Esim. tiistaisin, torstaisin ja lauantaisin tunnin lenkki; perjantaisin kirjastoon lukemaan ja lainaamaan kirja.

Jos haluat ihmisten ilmoille, ilmoittaudu vaikka kansalaisopiston kurssille tai jos olet työtön työnhakija, niin ehdota virkailijalle jotain kurssia tai pajaa tms., jossa tapaat säännöllisesti ihmisiä. Tai jos mahdollista, hae opiskelemaan.

Yksi virkistävä vaihtoehto on luovan harrastuksen aloittaminen: päiväkirjan kirjoittaminen, maalaaminen vesiväreillä tms.

Älä kuitenkaan kahmi liikaa uusia rutiineja ja harrastuksia, vaan aloita pienistä säännöllisistä muutoksista.

Sain diagnoosin noin yhdeksän vuotta sitten, mutta magneettikuvien ja oireiden perusteella minulla on ollut MS-tauti jo kauan ennen sitä. Vanhoja MS-tautiin sopivia vaurioita näkyi kuvissa useita.

Pääoireinani on ihan jatkuvasti väsymys, tarkkaavaisuuden ongelmat ja muut kognitiiviset ongelmat. Niiden lisäksi silloin tällöin lievä huimaus, näön sumentuminen ja tasapaino-ongelmat (ei kuitenkaan niin pahoina että kaatuilisin). Väsymys ollessaan pahimmillaan vaikuttaa puheeseeni joskus siten, että artikulaatio muuttuu vähän epäselväksi, mutta se korjautuu taas kun olen pitänyt taukoa.

Tautia ei näe minusta ulospäin eli en tarvitse apuvälineitä enkä horjahtele tavallisesti tms.

Vaikka MS-tauti, lähinnä väsymys ja muut kognitiiviset oireet, rajoittaa elämääni jonkin verran, se ei aiheuta minulle kärsimystä. Oloni on normaalisti hyvä, kunhan saan elää rauhassa.

Diagnoosiin johtanut pahenemisvaiheeni oli niin raju, että sen aiheuttamien vammojen (mm. liikuntakyvyttömyys, kova huimaus, puhemotorinen häiriö, kaksoiskuvat) parannuttua olen ollut kiitollinen ja tyytyväinen tähän melko normaaliin toimintakykyyni.