Faith

Nautin väittelytilanteista silloin, jos osallistujat pysyvät asiassa eli eivät rupea solvaamaan eri kannalla olevia huomatessaan olevansa heikoilla.

En kylläkään pidä väittelyä "ilman puhdistamisena". 

Kommentoinnin syynä voi olla möläyttelytaipumus eli sosiaalinen tahdittomuus.

Joissain tapauksissa se voi olla tietoista. Nuorena minulla oli koulukaveri, joka oli epävarma omasta ulkonäöstään. Huomasin hänen säännönmukaisesti sanovan jonkun pistävän kommentin seuralaisen ulkonäöstä heti vuorovaikutustilanteen alussa. Hän sanoi sen huumorin varjolla, naurahtaen samalla.

Vasta aikuisena olen miettinyt, että ehkä hän sillä yritti ennalta "laimentaa" omaan ulkonäköönsä mahdollisesti kohdistuvan kommentoinnin merkitystä. Eli että hän ei joutuisi yksin arvostelevan huomion kohteeksi, vaan muidenkin ulkonäköä olisi siinä vaiheessa jo arvosteltu – hänen toimestaan.

Minua on pari kertaa kuvailtu sanalla miellyttävä. Toisella kerralla kuvailija oli tulkintani mukaan ivallinen eli tarkoitti sen enemmänkin kritiikiksi. Hän itse oli suorasukainen ja puhelias, kun taas minä olen hienotunteinen ja hiljainen ja enemmän myötäilevä vieraiden ihmisten kanssa.

Kyseessä oli työyhteisö jossa olin muutaman kuukauden harjoittelijana. Mitään ns. sanomista ei ollut ollut, vaan oli vain ilmeistä, että olimme tosi erilaiset persoonallisuudet.

Sen täytyy siis olla liikuntamuoto, jota tehdessä voi samalla vahtia lapsia?

Hanki käsipainot, vaikka kahden kilon painoiset, ja tee askelkyykkyä tai askelkyykkykävelyä niiden kanssa kotona. 

Hanki hulavanne ja pyöritä sitä tietty minuuttimäärä päivässä.

Näissä liikuntamuodoissa on hyvää se, että niitä on helppo tehdä oikein (esim. Youtubessa on ohjevideoita) ja oikein tehtynä ne ovat tehokkaita. Kun liike tuntuu lihaksissa, tietää itse, että siitä on hyötyä, mikä motivoi jatkamaan.

Itkeminen tai liikuttuminen kyyneliin ei tarkoita, että olisi edelleen vereslihalla asian suhteen, mikäli tuolla "päästä yli" viitataan siihen. Suru muuttuu ajan myötä, muttei lopu.