Faith

Tuskin kadulla kukaan kumppania on tavannut ainakaan Suomessa. Opiskelu- ja työpaikkojen bileissä ja muissa vapaamuotoisissa tilaisuuksissa, baareissa, deittipalvelujen kautta (Tinder yms.) useimmat parit ovat tavanneet.

En ole koskaan ollut kiinnostunut trailereista, vaikka katson paljon elokuvia. Sen sijaan lyhyen esittelytekstin luen aina sekä tarkistan lajityyppiluokitukset Imdb:stä. 

Ei se ole sosiaalisesti täysin hyväksyttävää. Onhan moisista kommenteista tullut mediakohuja vuosien varrella.

Joku voi pelätä petetyksi ja hylätyksi tulemista niin paljon, ettei ota riskiä ollenkaan. Taustalla voi olla hirveä kokemus, ja arvioi liian tuhoisaksi itselleen, että niin kävisi uudelleen.

Aidosta rakkaudesta vapaaehtoisesti luopumisen syynä voi olla myös se, että haluaa jotain muuta asiaa elämässä vielä enemmän. On huomattavan paljon ihmisiä, joille ammatillinen ja taloudellinen menestys on valtavan tärkeää. Jos rakastettu maalailee leppoisaa tulevaisuutta maaseudulla, niin se ei käy, jos itse on suunnitellut aktiivista elämää sosiaalisine verkostoineen ja cocktailkutsuineen.

Nuorempana oli joskus tuollaisia päiviä. Nyt ei ole ollut vuosiin enää (olen nelikymppinen). Edelleen siis on päiviä, joina olen liian kriittinen ulkonäköni suhteen, mutta enää se ei johda siihen, että jättäisin menemättä jonnekin tms.

Olen vahvasti motivoitunut muuttamaan itseäni siten, etten ajattelisi niin paljon ulkonäköä ja että pitäisin kauneutta sisäisenä, sydämen ominaisuutena ihmisessä. Sen takia olen kääntänyt asian niin päin, että otan tuollaiset ylikriittisyyden hetket tilaisuuksina jälleen voittaa ulkonäkökeskeisyys ja jyrätä eteenpäin tätä sisäistä muutosprosessia.