Faith

Muuttakaa yhdessä puolen välin tienoille eli 50 km lähemmäksi kotiseutuasi. 

Energiaa varmaankin sen verran että pysyy hoikkana.

Makroravintoaineita sellaisessa suhteessa, että voi mahdollisimman hyvin pitkäaikaisesti. "Mahdollisimman hyvin", koska makroravintoaineiden suhteita säätelemälläkään ei voi saada ihmeitä aikaan, toisin kuin monet nykyään väittävät.

Mikroravintoaineita (vitamiinit yms.) riittävästi, että hiukset, iho ja kynnet pysyvät kunnossa. Olen kuullut, että keho ensisijaistaa ravintoaineiden jakamisessa tärkeät kudosryhmät, esim. sisäelimet, ja sen mitä jää jäljelle, keho antaa hiuksille ja kynsille. Joten jos hiukset ja kynnet ovat ok, niin silloin pääsääntöisesti voi ajatella, koko keho saa riittävästi ravinteita. Vain pääsääntöisesti, koska esim. hiukset voivat pysyä vahvoina pitkään geenien ansiosta, vaikka henkilöllä olisi aliravitsemus.

Parikymppisenä minulla oli neurologisia oireita, joista päättelin sairastavani todennäköisesti MS-tautia. Ajattelin etten pystyisi elämään keskushermoston rappeumataudin kanssa, ja jossain vaiheessa pohdin jopa että olisi parempi kuolla.

Vuodet kuluivat, kunnes kolmekymppisenä vammauduin äkillisesti todella pahasti ja jouduin sairaalaan neurologian osastolle, jossa tutkimusten myötä sain diagnoosin MS-taudista. Vammat onneksi parantuivat, mutta diagnoosi oli silti juuri se, mitä nuorena olin pelännyt.

Olin paljon vahvempi kuin parikymppisenä olin ollut. Tähän vaikutti se että olin pari vuotta ennen diagnoosin saamista tullut uskoon, joten olin elämänmyönteisempi ja toiveikkaampi.

Kokemuksen myötä sain todisteen siitä, että voin selviytyä sellaisistakin asioista, joista en olisi uskonut selviytyväni. Eli tulevaisuudessa jos pelkään etten selviydy jostain, voin muistuttaa itseäni siitä, että aiemminkin selvisin vaikka olin luullut muuta.

Jos jotain suurta tapahtuu, seuraan alkuun paljon uutisia aiheesta, enemmän kuin normaalisti. Esim. koronan ensimmäisinä viikkoina seurasin koko ajan levinneisyyspäivityksiä, tiedotustilaisuuksia ja tv-uutisia. Aluksi saan mielenrauhaa tiedoista. Muutaman viikon jälkeen uutisten seuraaminen vähentyy.

Ukrainan sodan uutisoinnin kanssa on ollut samoin. Alkuun halusin tietoja tapahtumista. Nyt en enää seuraa uutisia aiheesta niinkään, vaan lähinnä analyyttisiä asiantuntijahaastatteluja kokonaistilanteesta ja vaikutuksista Suomeen.

Ei ollut. Jossain vaiheessa kyllä halusin nukkekodin. Kaverillani oli.

Nyt aikuisenakin nukkekoti olisi mielestäni kaunis sisustuselementti, ei tietenkään mikään muovilelu, vaan puinen jossa on tyylikäs verhoilu. Ehkä jonkun mielestä liian outo, mutta itse tykkäisin.