Faith

Joskus 2000-luvulla löysin pankkiautomaatista Nordean pankkikortin ja vein sen Nordean konttoriin. Piti täyttää joku lomake muistaakseni, mutta mieleeni jäi erityisesti, että virkailija oli tyly. Hänen käyttäytymisestään pystyi näkemään, että löytökortin vastaanottaminen oli ylimääräinen tehtävä kesken kiireisen työpäivän.

Hän kysyi vielä kyllästyneesti "haluatko löytöpalkkion?". En enää muista mitä vastasin eli ainakaan löytöpalkkio ei ollut iso summa rahaa (yli 20 euroa), koska sen varmaan muistaisin.

Minua ei kiinnosta löytöpalkkio, mutta edes kohteliaisuus olisi ihan kiva...

Lapsuudessa 80-luvulla näkyi tv1 ja tv2 sekä sen jälkeen, kun asuinalueellemme asennettiin maan alle jotkut kaapelit, niin kaapelikanavat Sky Channel ja Super Channel. 

Joskus 80-luvun lopulla tuli Kolmoskanava.

Ovatko sisaruksesi temperamentiltaan erilaisia kuin sinä? Jos ovat, niin ehkä vanhempasi yrittivät kasvattaa sinua samalla tavalla kuin heitä? Kun he eivät saaneet kohdallasi samanlaisia tuloksia kuin heidän kohdallaan, he "luovuttivat"?

Muistaakseni psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen sanoi jossain kirjassaan, että vanhempien olisi hyvä tutustua lapsen yksilölliseen temperamenttiin ja kasvattaa sen mukaan. Esimerkkinä: jos lapsi on ujo ja arka, häntä ei tulisi sysätä kylmiltään uusiin sosiaalisiin tilanteisiin, kun taas rohkea sisarus saattaisi oikein nauttia sellaisesta. Ujo lapsi saattaa pelästyä ja lamaantua, mistä seuraa huono kokemus ja ujous, pelokkuus voimistuu.

Tällainen yksilöllisen temperamentin huomioiva kasvatus on suht uusi juttu kasvatusfilosofiassa ymmärtääkseni, mutta täysin järkevä. Varmaan vanhemmat eivät vielä muutama vuosikymmen sitten tajunneet tällaista.

Joulujuhlien valmistelut koulussa. Koulun käytäville ripustettiin joulukoristeita, musiikkitunneilla harjoiteltiin joululauluja, joulujuhlat olivat tunnelmallisia kirkkokäynteineen, todistusten jaon yhteydessä jokainen sai joulupussin. Yläasteella kotitalousluokista tuli koko ajan piparkakun tuoksua, kun aina joku luokka oli siellä tekemässä piparkakkutaloja.

Yläasteen välitunneilla minulla ja kavereillani oli hauskaa. Vitsailimme ja nauroimme koko ajan.

Toukokuussa, lukuvuoden lopussa yläasteella oli kivaa, kun monissa aineissa oppikirjat oli jo käyty läpi ja joskus opettaja päätti että mennään ulos kävelylle tai katsotaan elokuva.

Tuossa on omituista nimenomaan se, että ohikulkijat eivät ottaneet tosissaan edes auttamispyyntöä.

Se ettei epilepsiakohtausta tajua ulkoapäin sairauskohtaukseksi on sinänsä ihan ymmärrettävää. Tuttuni on kerran nähnyt epilepsiakohtauksen ja se kuulemma näytti siltä, että henkilö pelleilee. 

Erilaisten sairauskohtausten tuntomerkeistä ehkä voisi tiedottaa enemmän?

Mutta ennen kaikkea pitäisi tehdä selväksi, että auttamispyyntöön pitää vastata.