Faith

Tuosta ilmauksesta "ei anna periksi" tulee mieleen, että ulos syömään menemisestä on tullut kiistakysymys, jonka ajatellaan määrittävän osapuolten arvovaltaa suhteessa. Eli se, joka taipuisi toisen tahtoon, tavallaan menettäisi arvovaltaa.

Parisuhteessahan osapuolten tulisi haluta ilahduttaa toisiaan ihan omasta tahdosta.

Juuri tuon lajin apinat muutenkin varastelevat toreilta ja talojen pihoilta kaikkea, ruokaa, tavaroita. Ovat ilmeisesti tulleet ajan mittaan röyhkeämmiksi. Toivottavasti tuo lasten varastelu ei yleisty.

Sen, joka tekee pitempää työpäivää, kuuluu tehdä vähemmän kotitöitä. Voimat ja vapaa-ajan määrä siis huomioidaan niin, että lopputulos on tasaveroinen. Samoin jos toinen vaikka on sairas, niin häneltä ei vaadita yhtä paljon kuin terveeltä osapuolelta.

Työnteon kautta osallistut yhteiskunnan rakentamiseen ja ylläpitämiseen. Ja vaikkei oma työ olisi suoraan ihmisten auttamista, niin verojen maksamisen kautta autat jatkuvasti muita ihmisiä, esim. lapsia, sairaita, vanhuksia. Se on merkittävää.

Jos työn jälkeen ei meinaa voimat ja aika riittää muuhun, niin ehkä arjessa on jotain mitä voi karsia, madaltaa vaatimustasoa?

Vuosia sitten katsoin jakson amerikkalaisesta Roastista. Olen huumorintajuinen ja välillä nauroin katsellessani, mutta kyllä sellainen huumori menee enemmän julmuuden puolelle.

Ohjelmassa "roastatut" ovat mukana vapaaehtoisesti, mutta voin hyvin kuvitella, että varsinkin nuorten keskuudessa (koulussa ja somessa) "roastaamista" käytetään taas yhtenä tapana oikeuttaa kiusaaminen.