ExplorerUniverseMan

Musta tuntuu, että olen ollut ison osan elämästäni (20 vuotta) naimisissa narsistinaisen kanssa. Kaikille joille olen avannut tilannetta, on tullut helppo neuvo "jätä se". Mutta tässä on myös lapset kuviossa. Ja tähän on tullut neuvo "kyllä lapset huomaa pahan olon". Ei lapsetkaan huomaa, kun narsistin puukot on hyvin hienovaraisia, satuttaa sillai sopivasti vähän, että se voidaan verhota "normaaliin suhteen arkeen". Suhteessa olen välillä kusipääluuseritossukka, kun ulkopuolisille "mun mies". Olen kuitenkin huomannut, luettuani kirjan valinnoista, voin valita toisin. Aion tästä poterosta päästä vielä ulos, rakennan vaikka tulitikuista sillan.