evelina

Kiitos sullekin tsempeistä. Kyllä minäkin vielä liputtaisin tuon kiinnittymisvuodon puoleen. Kaikki on vielä mahdollista, elä luovuta.

Mullahan tuli kanssa pientä vuotoa kiinnittymisen aikaan ja olin ihan paniikissa että nytkö ne menkat jo alkoi. Tuhrutti just niin kuin sulla ja on ihan normaalia. niin kuin bb:ssä sanotaan: tsemi tsemii;-)



En tiedä miten oon taas niin pöhkö, että kuvittelen et tästä vielä jotain tulee. Oon niin varma, että lääkäri huomenna sanoo taas jotain tosi mukavaa, että no hänpä laittaa jo nyt sen lähetteen naistenklinikalle poistoa varten.



Oon oikein yrittänyt kuulostella kipuja ja kyllä mulla välillä tuikkaa munasarjojen suuntaan, mutta molemmille puolille. Eli ei siitäkään voi vielä päätellä mitään, että olisi jommalla kummalla puolella jumissa.



Mun äiti oli lukenut jostain että se laulaja Johanna Pakonen olisi menettänyt kaksoset. Olivat olleet samassa istukassa ja toinen kuollut jo kohtuun ja toinen eli vain hetken. Itkin niin kamalasti kun saatan pikkaisen arvella, miltä hänestä tuntuu. Oma epäonni tuntuu jotenkin niin pieneltä verrattuna hänen kärsimään tuskaan. voimahalaus hänelle.

tänks taas kerran.



Joo olen niin ihmeissäni ja sekaisin tästä kaikesta. Tiistaina ultrassa lääkäri lähes oli varma, että on jo ollut varhainen keskenmeno ja arvot lähtee vaan hitaasti laskuun. Mutta että tällainen käänne. Ja noin iso nousu parissa päivässä. Hitsit kun en yhtään tiedä voiko kohdunulkoisessa nuo arvot nousta miten korkealle. Labratäti kyllä arveli, ettei ne nouse kovin paljoa satasen päälle yleensä. Kysyin äsken hoitajalta suoraan onko enää mitään toivoa niin hän vastasi, että kaikenlaisia tarinoitahan sitä kuulee, ei sitä tiedä miten tämän kanssa käy. Arghh nyt multa taas menee yöunet tiedän jo valmiiksi. Toi mun lääkäri on aika jyrkkä sanoissaan eli varmaan se torpedoi mun haaveet huomenna tylyyn tapaan. No toisaalta pitäähän tälle asialle joku päätös saada.



Iltis, osaatko sanoa tuohon kilppariasiaan jotain?



Ähh, paleltaa eikä kahvikaan maistu enää hyvältä..

Joo etana on selvästi elossa, mutta ois kiva tietää että missä piilottelee. Mitään toispuoleista kipua ei ole, keskeltä tuntuu turvottavan ja vuotokin loppunut. Mulla on epäilys että lymyilee kohdun ja munajohtimen rajamailla ja siitä tuo vuoto. Jos kerran eteisistukkavauvakin voi siirtää paikkaa niin voikohan muuallakin? ajattelin vaan että jos etana olis nyt siirtynyt kohtuun kokonaan kun vuoto on loppunut ja jatkaa kasvuaan. Mutta vammainen siitä varmaan tulee kun näin hitaasti kasvaa anyway. En tiedä enää mistään mitään..

kävin ultrassa ja siellä ei näkynyt mitään. Ei siis osannut sanoa onko kohdunulkoinenkaan, kuulemma niin matalat arvot ettei näy vielä.

jokatapauksessa sanottiin ettei ole mitään toivoa, se pitää ottaa pois jos ei itsekseen tule.



Tänään kävin jo uudelleen labrassa ja arvo oli noussut nyt 522 ja risat. En tajuu...vuotokin loppunut. Soitin klinikalle ja soittavat mulle aamulla huomenna takaisin kun lääkäri oli jo ehtinyt lähteä. Mutta nyt hoitaja sanoikin, että ihmeitäkin tapahtuu. Kyseli vielä noista kilpirauhasarvoista kun mulla on ollut kilpparisyöpä ja sen takia vahva thyroxin lääkitys. Muistin juuri että munhan piti nostaa annostusta heti kun tulen raskaaksi enkä ole siis muistanut. Tämä on niin raastavaa kun pari päivää olen itkenut ja tehnyt surutyötä ja nyt taas väläytetllään toivoa. Ja huomenna todennäköisesti toivo taas otetaan pois. Ahistaa..

kokonainenäitipuoli, minulla oli palelua myös ja plussa tuli, tsemppiä testailuun.



Iltis ja kaikki muutkin, kiitos huolenpidosta.

Olen niin väsynyt, että olen yrittänyt vaan nukkua. Ja toivonut, että arvot laskisivat itsekseen, mutta ei. Tänään kävin jo labrassa vaikka käskettiin vasta maanantaina. Arvo oli taas pompsahtanut 522 ja risat. en tajuu ja vuoto on loppunut.

Soitin äsken klinikalle että mitäs tehdään niin soittavat mulle heti aamulla huomenna koska lääkäri oli ehtinyt lähteä. Sitten tuli puheeks noi kilppariarvot. Muistin just että munhan piti nostaa thyroxin-lääkitystä puoli tabua heti raskauden alussa enkä ole sitä siis muistanut. Voisiko olla tuo syynä ettei pikkuinen kehity normaalia tahtiin? Nyt hoitaja olikin sitä mieltä, että ihmeitäkin tapahtuu että eihän tässä nyt tiedä kuinka tämä etenee. Siis niin piinaavaa. Ensin sanotaan ettei mitään mahkuja ja nyt taas raotetaan toivon ovea. voikohan kohdunulkoisessa arvot nousta näihin lukemiin. Nyt oon taas ihan sekaisin kun olen jo tehnyt pari päivää surutyötä. Iltis, auta..

tiedän niin tunteen, ajattelen tällä hetkellä juuri samoin. Vaikka enhän saanut kantaa vauvaani noin kauaa kuin sinä, mutta tuska on silti valtava. Olen nyt nukkunut kellon ympäri ja vain nuo koirat saa mut nousemaan sängystä. Olen myös kiukkuinen itselleni kun annoin luvan toivoa vielä että jospa kuitenkin kun arvot nousivat jo 300. Eilen kuitenkin ultrassa ei näkynyt mitään tai sitten on niin pieni ettei näy sen takia. Ja nyt sitten pitää ravata viikoittain verikokeessa että koska ne arvot alkaa laskea kun tähän asti on vaan noussut. Eikö tämä ikinä lopu? Tulis nyt ulos sieltä että kroppa normalisoituu joskus ja voin edes harkita hoitojen jatkumista.

En ole taipuvainen masentumaan, mutta nyt kyllä masentaa...



Sohappylle kuitenkin onnea plussasta, tarrrasukkia mukaan!