evelina
Seuratut keskustelut
Kommentit
kiitos Karoliina ja Mäntis! Siitähän onkin jo huimat neljä vuotta kun tänne tulin ekan kerran, laskin ihan väärin. Ei sitä silloin olisi arvannut, mitä kaikkea tässä matkan varrella voi sattua. Jotenkin sitä luuli, että tulisi raskaaksi muutamassa kuukaudessa kun ei kerran mitään vikaa ole löytynyt.
Nyt mua alkoi pelottaa, että entä jos mun kohdussa on joku hylkimisjuttu kun ne molemmat raskaudet oli kohdunulkoisia ja lähteneet tavallaan väärään suuntaan kohdusta pois päin. Lääkäri ei ole nähnyt kohdussa yhtään mitään vikaa ja limakalvokin ollut aina mallikas, joten kai se vaan oli sitä huonoa tuuria.
Sitten ajattelin et jos seuraavasta hoidosta tulisin raskaaksi niin entä jos se alkio menee siihen pieneen tynkään mikä jäi munajohtimien poistosta. mun tuurilla tietty menee sinne ja kiinnittyy. huoh, ihme pelkotiloja alkanut ilmentymään.
No ainakin menen sitten taas heti verikokeekeeseen. Vaikka viimeksikin hcg oli ihan normaalin rajoisssa mut koska mulla oli sitä pientä vuotoa koko ajan niin arvasin ettei kaikki ole kunnossa. Ekalla kerralla se hcg oli vain 59 joten siitä tiesi heti että joku mättää.
Voi että kun jostain löytyisi kovasti luovuttajia niin pääsisin minäkin joskus. Heti mulle kaikki nyt. Jotenkin tuntuu siltä, että enköhän minä ole odotellut jo ihan riittävästi ja olisi aika kiva jo päästä taas tositoimiin ja kuulostelemaan oireita tai kuvittelemaan hih.
Karoliinallakin kohta inssi, joko jännittää?
Mäntis, onko sulla muuta lääkitystä kuin zumenonit?
mites Marjanan tilanne?
Mulla on muuten täällä aika lailla kaikkea hormonilääkkeitä jos joku teistä tarvitsee. jääkaapissa on vielä yksi paketti puregon 900 ja toi toinen on Fostimon ja sitä on monta pakettia. itse en noita enää tarvii kun ei enää muniksiakaan paljoo ole.
Tsemppiä teille kaikille ja koitetaan pitää tämäkin pino aktiivisena. En viitsi vielä tuonne kk-pinoihin mennä kun ei tiedä tarkkaa ajankohtaa milloin hoitokierros alkaa.
Heippa siskot!
Tulin taas piiiitkän ajan jälkeen mukaan kuumeilemaan. Osa teistä varmaan muistaa minut jo kolmen vuoden ajalta ja täällä vaan edelleen ollaan. Kurjaa, että täällä on vielä muutamia tuttuja samoilta ajoilta. Ainakin mäntäsen, marjanan ja 2pojanäidin tunnistin näin äkkiseltään.
jätin silloin viimeksi hoidot kesken kun rakkuloita oli niin vähän ja olivat aika erikokoisia. Edellisessä punktiossahan mulla oli neljä rakkulaa, mutta ei yhtään munasolua joten tultiin siihen tulokseen, että mietitään et vaihdetaanko lääkitystä vai jotain ihan muuta.
mietin sitten muutaman kk ja tulin päätökseen, että lähden jonottamaan luovutettua munasolua. Viime keväästä asti olen jonottanut, ja tällä hetkellä tilanne on se, että mahdollisesti alkuvuodesta olisi minun vuoro. ajatella, että jos olisin tuon päätöksen osannut heti silloin syksyllä tehdä niin jonoa ei silloin ollut yhtään. Ja nyt näin pitkä tai siis vähän ollut luovuttajia.
En ole täällä edes uskaltanut käydä kun tiesin miten pitkä matka on seuraavaan hoitoon. mutta nyt kun tuo aika lähestyy lähestymistään niin tulin tänne takaisin lietsomaan vauvakuumetta. Ei se kyllä hetkeksikään ole irrottanut otettaan tänä aikana vaikka olen tehokkaasti yrittänyt tehdä kaikkea muuta.
voi Marjana, en vielä ehtinyt lukea kaikkia kirjoituksia, mutta jäit mieleeni tuolta kk pinosta ja olinkin tyrmistynyt kun löysin sinut täältä. Toivottavasti seuraava hoito tärppää niin sinulle kuin kaikille muillekin.
odottavin tunnelmin
evis
no just niin, makea pisukka oli mullakin. Nyt kipin kapin jotain testiä ostamaan ja tuu heti kertomaan tulos. Mulla on nyt hyvä kutina tästä. Voi vitsit mua alkoi ihan jännittää sun puolesta.
Ootko lämpöjä mitannut? Saattaisi olla vähän koholla?
Karoliina, tsemmpiä piinailuun. mulla on sellainen kutina, että teillä tärppi käy, ellei vallan tuplastikin kun pääsette samaan aikaan vielä luomustikin yrittämään. hyvänkokoinen follikkeli ainakin. täällä peukut pystyssä.
Valitettavasti ei voida yrittää enää luomusti, koska mieheni on kuollut. Olen siis nykyisin yksin liikkeellä. ikäni vuoksi en voi enää odotella uuden rakkauden löytymistä ja siksi siis käyn läpi näitä hoitoja yksin.
viimeisen kohdunulkoisen yhteydessä multa leikattiin munanjohtimet kokonaan pois kun ehtivät sairaalan virheen takia revetä. Eli en edes voisi raskautua tuon takia enää luomusti. Ainoa vaihtoehto siis ivf tai luovutetun munasolun käyttö. Tässä on matkan varrella tapahtunut kaikkea kakkaa niin välillä on tuo positiivisuus vähän hukassa. Tai siis jaksan kyllä uskoa että vielä se onni potkii minuakin, mutta mahdollisuudet vaan pienenee pienenemistään. Mutta kerran vielä yritän ja jos ei onnistu niin uskottava se vaan on. onneksi mulla on noi kaksi ihanaa karvakasaa täällä seurana. Kai se elämä voi olla ihan hyvää ilman lastakin, mutta olisihan se unelmien täyttymys jos edes yhden kerran saisi nyytin syliin asti.
Mukavaa viikonloppua kaikille.