evelina

Mäntis kiitos tsempeistä. kaiken maailman hörhöjä sitä onkin liikkeellä, mutta hyvä että asia selvisi heti alussa ja tämän uuden luovuttajan pitäisi olla täysjärkinen kun on läpäissyt psykotestitkin. Tsemppiä sullekin pistelyihin ja toivotaan että tulisi mahdollisimman monta huippusolua että riittää pakkaseenkin pikkusisaruksiksi.

Mites Marjaanan tilanne? Toivottavasti hyviä uutisia kerrottavana!

täällä on ollut keskutelua kilppareista. Voisin kertoa oman tietämykseni, sillä olen sairastanut kilpirauhassyövän ja siksi ravaan noissa testeissä aika usein eli arvot osaan jo ulkoa, heh. Ja asiasta tietysti keskusteltu myös lapsettomuusklinikalla tai noista arvoista siis lähinnä.

Eli labrakokeet pitäisi aina ottaa ennen klo 10 aamulla ja jos on thyroxin käytössä niin se jätetään tuona aamuna ottamatta. Ihanne tsh raskautta suunnitteleville olisi hieman alle 1 ja t4v arvo olisi hyvä olla 14-19 väliin. Raskauden alkaessa olisi hyvä testauttaa arvot parin kk päästä koska sikiö ottaa omansa eli yleensä joudutaan lisäämään vähän thyroxin annosta. Tämä siis niillä joilla on vajaatoimintaa. Itselläni oli muutama kk sitten tsh 1.55 ja lisäsin sitten lääkettä ja nyt arvo 0.684 ja tämä kuulemma oikein hyvä. Huomasin kyllä olossanikin, että vähän vajaatoiminnalla mennään kun olin oudon vetämätön ja tuntui että hiuksiakin irtosi normaalia enemmän. Paino ei vaan laskenyt vaikka kuinka yritin. nyt kun arvot kohdillaan niin olo on paljon energisempi ja tukkakin pysyy päässä, heh.

toivottavasti tästä oli yhtään apua kilppariongelmista kärsiville.

Hei vaan siskot ihanaiset!

Pitkästä aikaa minäkin täällä. Ilokseni luin, että pari onnistumistakin täällä tapahtunut. Gabriela ja iiris onnea ja muillekin plussanneille. Ja voi mäntis ja Marjaana, tekin vielä täällä. En ole vielä kaikkia juttuja lukenut joten pahoittelut etten tässä nyt huomaa huomioida kaikkia. Paneudun palstaan kunnolla ajan kanssa.

mun piti päästä hoitoon vuoden vaihteessa, mutta kävi ilmi että mahdollinen luovuttaja olikin joku sekopää eikä koskaan edes oikeasti ilmoittautunut luovuttajaksi. hetken innostumisen ja taas pettymisen jälkeen kävin kyllä ekaa kertaa niin pohjalla etten jaksanut edes tänne kirjoitella. mutta auringon lisääntyessä ja jonojen lyhentyessä taas vähän piristyin ja nyt taas jaksan uskoa että kyllä minun vuoro vielä tulee.

Teille jotka minua ette tunne niin olen jo 41-vuotias ja käynyt hoidoissa jo vuodesta 2008, monta inssiä tehtiin, kaksi ivf-hoitoa joista onnekkaasti plussa, mutta ei niin onnekkaasti molemmat kohdun ulkoisia. Toisella sairaalareissulla meinasi viikatemies käydä kylässä kun sairaala vähän töpeksi, mutta onneksi henki säilyi, mutta munanjohtimet ei.

no sitten vielä koitettiin yhtä ivf:ää ja neljä hienoa munarakkulaa saatiin, mutta kaikkien ihmetykseksi yksikään niistä ei sisältänyt munasoluja. ja taas meni 4000 euroa hukkaan. No eri vaihtoehtoja punnittiin ja koska yksi verikoe näytti että omissa munasoluissa on käynyt aikamoinen kato viimeisen raskauden jälkeen, päädyin piiiiitkän harkinnan jälkeen jonottamaan luovutettua munasolua.

Sitä ollaan tässä nyt jonotettu melkein 1,5 vuotta ja kohta se onnen päivä tapahtuu. Eli kahden viikon päästä on lekuriaika ja siirretään mun menkkoja ja siirto olisi heti kesäkuun puolella. Eli sopiva luovuttaja minulle on nyt löytynyt ja varattu. nyt olen erittäin toiveikkaalla tuulella. Omassa kohdussani ei tutkimusten mukaan ole löytynyt mitään vikaa, limakalvokin oli tammikuussa ainakin aivan täydellinen. eli mahdollisuuksia vielä yhteen hoitojaksoon siis on. Toisaalta myös paineita koska sitten ei vaan enää irtoa mistään rahaa uuteeen luovuttajaan jos nyt joku menee pieleen. Peukut pystyyn siis.

voi marjana, niin toivoisin että tuo nega vielä kääntyisi plussaksi. Tiedän kyllä mitä ajattelet, noilla päivillä pitäisi jo vilautella edes haaleata viivaa. Mutta, kaikki on niin yksilöllistä. kerron tähän sulle nyt tositapahtuman. Työkaverilleni tehtiin inssi, ja testasi aina vaan puhdasta negaa, monta päivää vielä sen 14 päivän jälkeenkin. menkkoja ei vaan kuulunut ja aikaa kului ja testi vaan negaa. Siinä vaiheessa kun hänen rinnat alkoi kasvaa niin meni vasta verikokeeseen ja yllätys yllätys, kovasti oli raskaana ja terve poika on jo syntynyt. Eli voi näinkin käydä. Niin toivon että sinulla kävisi samoin.

toivon sydämestäni teille kaikille plussia ja että pääsette hoitoihin ajallaan ja toivotaan että tämä pino plussaisi ihan hurjasti nyt kevään ja kesän aikana.

Kirjoittelen taas lisää tuonnempana, nyt unten maille näkemään unta omasta pikku nyytistä.

Kivaa, että täällä on taas tullut kirjoituksia.



Karoliina, en tietenkään pahoittanut mieltäni. Ethän voinut tietää. Ja luonnollistahan se on et miehen kanssa yleensä näitä hoitoja läpikäydään. Eli olen kaiketi aika harvinainen tapaus, tosin en omasta vapaasta tahdostani.

En kyllä minäkään ymmärrä miksi ottavat tuon verikokeen tuohon aikaan. Voihan se tietty olla, että progesteron jotenkin reagoi raskauteen.

Muuten, mä sain haaleita plussia niissä mun kohdunulkoisissa jo kahdeksan päivän päästä siirrosta. Ja mullahan se hcg-taso oli vielä tosi matala joten voisit jo hyvin kokeilla jollain herkällä testillä, mikä mittaa 10 yksikköä. Nostan hattua sulle jos pystyt olemaan testaamatta aiemmin. Itse oon sitä sorttia et testailen niin pian kuin mahdollista vaikka se nega ketuttaakin. oon vaan niin malttamaton. nuo mahakipuilut on kyllä ihan hyvä oire. Onko palelua ollut?



Oi Marjaana, ihanaa, olet nyt sitten raskaana kunnes toisin todistetaan. Onnea pikku kyytiläisestä. lähetän sullekin kuormallisen tarrasukkia, että varmasti tarraa kiinni oikeaan paikkaan. Ja mahtavaa että jäi vielä huurunenäkin jemmaan. Eikö teillä sitten kypsytelty niitä alkioita ennen pakastamista ollenkaan? Mulla muistaakseni kypsyteltiin ekan kerran kuusi päivää ja tokalla kolme. Näin olivat ehtineet jakautumaan jo ties miten monisoluiseksi. no mutta eihän sillä väliä, nyt se sun kyytiläinen saa kasvaa kehittyä maailman parhaassa paikassa, oman äidin lämmössä. Ihanaa.



Mutta ette usko siskot! Mä löysin itse luovuttajan. Tämä mun puolituttu on halukas luovuttamaan ja jopa mulle suoraan. Siis apua, voiko noin ihania ihmisiä olla olemassa. Nyt sitten tietysti tuo joulu vähän sotkee systeemejä kun meidän kierrot on niin kaukana toisistaan kun voi olla eli ne pitää sovittaa yhteen. näin ollen hoito menee todennäköisesti tammikuun puolelle. Mutta ei haittaa nyt kun tiedän että sitten se tapahtuu. Vaikkakin voihan tässsä moni asia vielä mennä pieleen kun hän ei ole vielä käynyt haastattelussa eikä tarkistuksessa eikä psykologin luona. Mutta toivotaan parasta että hän sopii luovuttajaksi ja häneltä tulee jotain mitä luovuttaa. Ette kyllä usko, etten malta pysyä pöksyissäni. Olen niin onneni kukkuloilla! Toivottavasti tämä onni jatkuu elo-syyskuuhun asti ja saan nyytin syliini asti.



Olkoon loppuvuosi ja ensi vuoden alku meille kaikille se paras aika ikinä.



Terkuin Evelina

tosiaankin...



mäntis, viimeksi klinikalla sanottiin että mahdollisesti vuoden vaihteen jälkeen jollei nyt ihmeitä tapahdu. Jos mulla olisi joku oma tuttu, joka haluaisi luovuttaa niin pääsisin jonon ohi jos en siis hänen muniksia halua. Olen kovasti kysellyt, mutta ei tuollaisia asioita ole helppo täräyttää pöytään. Enemmälti olen yleisellä tasolla mainostanut, että Graviditas tarvitsee luovuttajia ja lujaa. En sitten tiedä onko joku tutun tuttu käynyt luovuttamassa. toisaalta vaikka odottavan aika on pitkä niin nythän ollaan jo melkein joulussa ja siis on melkein jo ensi vuosi. Ihanaa.



Onko sulla Mäntis luget käytössä? Aattelin, et jos limakalvo on ollut ohuehko niin luget tai vastaavat jeesais siihen vaivaan helposti. Toivottavassti keskiviikkona on hyvä limis ja muutenkin aikataulullisesti otolliset hetket.



onnea iirikselle minultakin ja rekallinen tarraliimaa mukaan.



Milloinkas Karoliina uskaltautuu testaamaan?



Aloitin taas syömään sitä raskausvitamiinia, jossa on rutkasti foolihappoa. Kovasti pyörii ajatukset tulevassa hoidossa, ylläri pylläri.



kaikkea hyvää teille ja olkoon tämän viikon tulokset teille mitä parhaimpia.



missäs Marjaana luuraa? pääsitkö passiin?

Älä huolestu, tuo on ihan normaalia. Tai ainakin itselläni oli samat oireet ja olin myös ihan ihmeissäni, että mikä vikana. Itse en tullut raskaaksi inseminaatiolla, mutta myöhemmin IVF:llä jossa kanssa samat oireet. Viiden päivän kuluttua toimenpiteestä mahdollisesti hedelmöittynyt munasolu alkaa myös kiinnittyä ja saatat senkin tuntea nipistelynä ja voi tulla jopa tilkka vertakin. pidän varpaat ja sormet pystyssä, että on tärpännyt heti ekalla kerralla. Minä tosiaan olin kahdesti raskaana ivf:stä mutta molemmat huonolla tuurilla kohdun ulkoisia. Onnea siis yritykselle ja huoli pois.