evelina

Eli ei mun pikkumyy jaksanut tarrata kiinni ja täällä taas ollaan. Takana viisi inssiä, yksi IVF, josta viime kierrossa yksi tuoresiirto, joka ei siis halunnut tarttua kiinni. Toinen vielä pakkasessa ja tarkoitus siirtää tässä kierrossa sikäli mikäli selviää sulatuksesta ja oma limakalvo on hyvä. Taas jännittämistä kerrakseen.



Tehdäänpäs nyt tästä kuusta sitten se paras joukkoraskautumiskuukausi, eikös vaan?!



Evis kp3/30

Mä olen vallan siirtynyt niihin megakalliisiin clearbluen hymynaamoihin. Tikuttelin aiemmin kaiken maailman liuskoilla, mutta kun niistä oli niin vaikea nähdä, että milloin se viiva nyt sit on varmasti yhtä vahva tai vahvempi kuin kontrolliviiva. Tuo hymynaama on pärähtää laitteeseen niin sitten tietää, että seuraavat 48 h on kiire toimintaan.

Sinuna alkaisin tikuttamisen jo ehkä kp 10-11 siltä varalta jos tulee lyhyt kierto. Ettei vaan mene sitten ovis hukkaan. Munkin pitää tikuttaa ovista tässä kierrossa kun sitten oviksesta kuuden päivän jälkeen olis se siirto. Olen yrittänyt kaksi päivää soittaa klinikalle ja tilata sitä ultra-aikaa, mutta ei sinne pääse läpi, prkl. Kivat vaan sellaiselle, jonka pitää soittaa heti aamulla jos mielii päästä oviksen ilmaannuttua esim. inssiin. Tästä annan kyllä palautetta. Menen siis ultraan ja jos limakalvo on ok niin sit tehdään se toinen siirto jos pikkuinen vaan selviää sulatuksesta. Mitenkähän senkin näkee, ööö. Mutta kovin on niukat menkat tässä kierrossa. Ei oikeastaan tarttis käyttää kuin pikkuhousunsuojaa, niin vähän tulee. Yölläkään ei tullut yhtään mitään. Ja päivällä tampaxin päässä ihan vähän, mutta nyt sentään verta. No mukavampi tietysti näin kuin että vuotais kun esterin perse.



Hassua, miten kirjoitusinto laantuu kun ollaan taas alkukierrossa. Toivon niin kovasti plussia vielä testaajille. Taidan jossain kohtaa siirtyä vähän taustailemaan tuonne elokuisiin kun sinne joka tapauksessa joudun menemään.

toivotaan lisää plussia tälle kuulle.



Luulin jo, että pääsen helpolla tästä pettymyksestä, mutta tänään onkin ollut sitten itkuherkkä päivä. Se alkoi oikeastaan siitä kun kirjoittelin sähköpostia kaverini kanssa, joka tietää kuvioni. Kerroin tietysti, että en vieläkään ole raskaana. Hän ei kommentoinut sitä sanallakaan. Seuraavassa meilissä vielä jotain mainitsin että olen vähän suruinen, johon hän kysyi ai miksi? Vastasin, että no kun en ole vieläkään raskaana. Eikä edelleenkään kommentoinut mitään!!! Siis pienet sanat, voi olen pahoillani olisi niin riittänyt. Mutta ei siis niin mitään. Olen niin pettynyt. pari muutakin kaveria kyseli tekstarilla kuin kävi ja kun vastasin, niin eipä tullut mitään vastausta. Mua siis niin ottaa pattiin mun kaverit. Ovatko oikeasti edes kavereita kun ei normaalit käytöstavat ole hallussa.



Ah onneks on tämä palsta, te ymmärrätte ja tuette. enkä minä kavereiltani mitään ymmärrystä hae, mutta eikös normaaleihin käytöstapohin kuulu olla pahoillaan jos toiselle on käynyt näin. Arghh pistää niin vihaksi. Täällä olen sitten yksinäni miettinyt, miten otan asian esille heidän kanssaan vai otanko ollenkaan. En vaan haluaisi että asiat jää painamaan mun mieltä.



Sorry nyt tämä vuodatukseni, mutta oli pakko avautua kun tuntuu, että tukehdun tähän pettymykseen.

Joo hengissä ollaan. Menkat alkoi eilen ja oli tosi niukkaa ruskeaa vuotoa, mutta tänään tulee sitten oikein kunnolla.



Pitäis varata ultra limakalvotsekkaukseen eli jos kaikki on ok niin siirto voidaan tehdä tähän kiertoon. Se olis noin kuuden päivän päästä ovulaatiosta.



Kieltämättä harmittaa aikas lailla ja nyt vain yksi mahku enää, todennäköisesti. Kysyn lääkäriltä tuosta alkiokuoren avauksesta, olisiko siitä minullekin apua.



Meinaatteko tekin sitä alkiokuoren avausta miettiä? Olen kuullut niin paljon,e ttä siitä saattaisi olla apua. Tsemppiä keskusteluun!

Kivaa saada uusia ihmisiä mukaan kuumeilemaan, piinailemaan, kiukuttelemaan ja kaikkia mahdollisia tunteita tänne purkamaan.



En ole ikinä kuullutkaan tuosta sokeriaineenvaihduntajutusta. Osaatko kertoa siitä jotain enemmän? Sokruarvot (paastosokeri) mulla on ollut hiukan koholla, mutta kesällä kun laihdutin 12 kiloa ne putosivat lähelle normaalia. Nyt en ole mitannut pitkään aikaan ja syytä vissiin olisi kun olen taas syönyt ihan mitä sattuu kökköä.



Mitenkähän on muuten kivun merkitys raskautumisessa. Mulla on varmaan huikeat stressihormonit veressä tuon jatkuvan kivun vuoksi. Eikös se stressihormoni ole juuri sitä kortisolia? Kysyin kerran hoitajalta siitä niin hän sanoi, että jos tulee paha stressipiikki niin saattaa estää ovulaation. Muuhun hän ei osannut sanoa mitään. Voikohan kortisolin määrää verestä jotenkin mitata?



Mietin vähän tätä kiirettä mikä mulla selvästi on. Että jos olisin järkevä (kerrankin) niin laittaisin ruokavalion kuntoon ja koittaisin vähentää ressitekijöitä elämästäni (helpommin sanottu kuin tehty) pudottaa vielä vähän painoa ja saada tuo selkäkipu jokseenkin hallintaan niin olisikohan paremmat mahkut onnistua. Mutta kuinkahan kauan kestää ennen kuin ruokavalion muutos näkyy limakalvoissa ja solutasolla asti. Ei varmaan ihan yhdessä kuukaudessa onnistu.



Edelleen tulee tosi vähän vuotoa ja vielä on ruskeata. Mutta kivut ovat sitä luokkaa, että kohta tulee ämpärillinen. Eli kyllä nämä varmaan ihan oikeat menkat ovat.



Pitääpä jutella näistä ruokavalioasioista ja tuosta sokrujutusta lääkärin kannsa, jos hänellä olisi jotain näkemyksiä asian suhteen.